torstai 19. tammikuuta 2017

The Earth Laughs in Flowers

Minulle on tässä viime aikoina iskenyt kauhea vimma tehdä erilaisia muutoksia elämässäni ja haluan nyt kertoa niistä. 


Aloitetaan vaikka tästä suurimmasta muutoksesta, joka on kylläkin vielä ihan alkutekijöissään: kasvissyöjäksi ryhtyminen. En aio täysin vegaaniksi ruveta, mutta lihan jätän pois. Kananmunat, maitotuotteet ja muut eläinkunnan tuotteet (esim. liivate) siis kyllä sallin itselleni. 
En ole ihan varma miksi teen tämän muutoksen juuri nyt. Olen jo vuosia, varmasti jo yläasteesta lähtien, halunnut lopettaa lihan syömisen, mutta en ole koskaan sitä tehnyt. Niin kauan kun asuin vielä äidin luona syy oli varmasti se, etten halunnut tavallaan tuottaa ongelmia äidilleni kieltäytymällä jostakin ruoka-aineesta. Meillä kun on oikeastaan aina syöty ruokaa, joka sisältää enemmän tai vähemmän lihaa, eikä juuri ollenkaan täysin kasvisruokia. 
Nyt olen asunut kuitenkin jo yli kaksi vuotta omillani, eikä tuo syy ole enää pätevä. Olen kyllä useinkin näiden parin vuoden aikana pyöritellyt ajatusta mielessäni ja pari kertaa ajatellut kokeilevani kasvissyöntiä viikon ajan, mutta se on jotenkin aina töksähtänyt pariin ekaan päivään. Nyt en osaa edes sanoa miten tein tämän päätöksen. Tuntuu vain jotenkin oikealta ja luontevalta ratkaisulta lopettaa lihan syöminen nyt. En tosiaankaan tiedä miksi. 
Kuten sanoin, tämä muutos on vasta alkutekijöissään. Tätä kirjoittaessani olen ollut vasta pari päivää syömättä lihaa, mutta en tunne mitenkään kaipaavani lihaa lautaselleni. Kun toissapäivänä kerroin kaverilleni koulun ruokalassa kasvispyöryköitä syödessäni tästä ruokavalion muutoksesta, kaverini oli ihmeissään. Tänään valitessani jälleen koulussa kasvisruoan ja ostaessani kaupasta soijarouhetta jauhelihan sijaan, samainen kaverini nauroi ja sanoi luulleensa minun vitsailleen kasvissyönnistä. Ymmärrän tuon reaktion kyllä täysin. Olen aina rakastanut lihan makua ja tekemäni ruoat ovat melkeinpä aina rakentuneet käytössä olleen lihan lisukkeeksi. En vain ole koskaan näiden vuosien aikana kertonut juuri kenellekään halustani jättää liha pois, joten ei mikään ihme, että kasvissyönti herättää kummastusta.

Käykää katsomassa Instagramista käyttäjänimi tathariel. Upeita kuvia ja mielettömän kaunis nainen!

Olen myös päättänyt kokeilla "no poo -trendiä" eli en käytä enää shampoota. Tai no, en voi vielä sanoa jättäväni shampoon kokonaan pois, kun en tiedä miten oma kuontalo siihen reagoi, mutta testaan ainakin ja toivon mukaan voin todella lopettaa shampoon käytön kokonaan.
En ole mikään hiusten himopesijä, vaan olen tottunut pesemään hiukseni kerran tai kaksi kertaa viikossa. Kastelen hiukseni melkein päivittäin suihkussa ja samalla käytän niihin hoitoainetta, mikä pidentää pesuväliä mukavasti, muttei tietenkään vaurioita hiuksia, vaan hoitaa niitä. Nyt olen ollut tasan viikon pesemättä hiuksiani shampoolla, eikä pääni ainakaan omasta mielestäni näytä tai tunnu erityisen rasvaiselta tai likaiselta. Alku vaikuttaa siis hyvältä, mutta katsotaan nyt vielä miten tilanne tästä kehittyy. 
Jos käy niin, että shampoottomuus ei sovi minulle, aion kyllä suosiolla palata shampoon käyttöön, mutta pyrin tietysti shampoopesemään mahdollisimman harvoin. Haluan myös kokeilla luonnonmukaisempaa kosmetiikkaa: niin hiusten- kuin ihonhoidossakin. 
Mainitaan nyt vielä tämä ehkä vähän hölmö kokeilu: testaan olla harjaamatta hiuksiani. Kyllä vain. Huomenna tulee viikko täyteen siitä, kun viimeksi harjasin hiukseni. Tästäkään en vielä tiedä että miten vaikuttaa pidemmällä tähtäimellä, mutta näin viikon aikana en ole oikeastaan kaivannut hiusharjaa ollenkaan. Hiukset näyttävät ehkä jopa paremmalta, kun en harjaa niitä. 
Periaatteessa lähestymiseni hiuksiini on tällä hetkellä se, että teen niille mahdollisimman vähän asioita, jotka vaurioittaisivat niitä ja paljon sellaista, mikä hoitaisi niitä. Yllä mainitsemani ja kuvassa poseeraava Tathariel on ehdottomasti tällä hetkellä hiusidolini. Hänellä on juuri sellaiset hiukset, joista itse haaveilen. En kuitenkaan tietty rupea värjäämään hiuksiani enää, paitsi korkeintaan color maskeilla. En tosin ole värjännyt hiuksiani kestoväreillä yli vuoteen, joten se ei ole ongelma eikä mikään.



Loput elämänmuutokseni eivät ole varsinaisesti uusia juttuja, vaan enemmänkin paluuta vanhaan. Olen aina rakastanut hevosia ja ratsastusharrastuksen aloitin aikoinaan kahdeksan vuotiaana. Nyt kuitenkin viimeisten kahden vuoden aikana hevosharrastus on jäänyt paljon vähemmälle. Vuonna 2016 kävin tallilla ehkä kolmisen kertaa. On älytöntä ajatella, että en ole yli kymmeneen vuoteen käynyt niin vähän tallilla vuoden aikana. Koskin viimeksi hevoseen (tai edes näin hevosen lähietäisyydeltä) viime lokakuussa. On jotenkin todella outoa huomata näitä asioita, kun on melkeinpä koko elämänsä tottunut käymään tallilla viikoittain. 
Kaikki muuttui, kun muutin pois kotoa toiselle paikkakunnalle. Vanhassa kotikaupungissa oli kaikki tutut hevospiirit ja minulla oli isosiskoni, jonka kanssa käydä tallilla. Mielessä pyöri monet kerrat, että täytyisi aloittaa taas hevosharrastus. Oikeasti kaipasin hevosia. 


Viime syksynä päätin tosissani, että no nyt. Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja ilmoittaudun ratsastustunneille. Ostin uudet ratsastushousut, uuden kypärän ja kaivoin komeron nurkasta tallikengät esiin. Kouluni oli kuitenkin viimeisillä kuukausillaan ja liiketoimintasuunnitelmat, näytöt ja valmistuminen, sekä kaikki sen jälkeen tapahtuva painoi päälle. Aikaa ja jaksamista ei vain ollut. Nyt elämä alkaa olla taas tasaisemmalla pohjalla: minulla on asunto, taloudelliset asiat on hoidettu kuntoon ja uusi koulu on alkanut. Siispä aion uudestaan yrittää jo syksyllä vakaasti kaavailemaani paluuta hevosten pariin. Tilanne on tosi jännittävä ja vähän hermostuttavakin, koska en ole tosiaan ratsastanut melkein vuoteen ja sitä ennenkin vuoden vain tosi satunnaisesti. Lisäksi en ole käynyt säännöllisesti ratsastustunneilla vuosikausiin. 
En aio missään tapauksessa antaa jännityksen estää minua varaamasta itselleni ratsastustunteja. Ratsastus on tietysti hyödyksi liikunnan kannalta, varsinkin kun en ole nyt pariin vuoteen varsinaisesti harrastanut liikuntaa, mutta suurin hyöty minulle hevosista on henkinen hyvinvointi. Jo hevosten katsominen ja niiden läheisyydessä oleminen tuo hyvän ja rauhallisen mielen. Hevoset ovat minulle terapiaa.

Sellaista meininkiä tällä kertaa. Katsotaan mitä näiden kaikkien juttujen kanssa nyt käy. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti