lauantai 16. tammikuuta 2016

Nothing Burns Like the Cold

Joululoma on vietetty ja uusi vuosi alkanut. Totuin tänä vuonna jotenkin oudon helposti siihen, että nyt on todella uusi vuosi. 2015 tuntuu jo kaukaiselta ja 2016 tutulta, vaikka eihän tässä ole sitä edes kuukautta eletty.

Vietin joululoman perheeni luona entisessä kotikaupungissani, mikä oli tosi ihanaa. Vuosi vaihtui railakkaasti kavereiden kanssa Helsingin yössä ja sen jälkeen ehti vielä muutaman päivän ottaa rennosti ennen paluuta kotiin. Kyllä jo siinä parin viikon aikana ehtii tulla koti-ikävä ja haluaisi jo takaisin omaan kämppään, omien tavaroiden keskelle.

 Jouluaatto 


 Pakollinen selfie uudenvuodenaattona

 8.1.2016 kun lähdin takaisin kotiin. Oli vähän kylmä!

Talvi on nyt todellakin tullut. Eilen illalla mittari näytti 31 astetta pakkasta. Äsken kävin laittamassa auton lämmitykseen ja sillä sekunnilla kun astuu ovesta ulos, kasvot on aivan jäässä.
Minusta on ihanaa, kun on kylmää, pakkasta ja lunta, mutta joidenkin asioiden kohdalla toivoisin, että olisi aina kesä. Esimerkiksi tuo autoilu, mikä on talvisin yhtä helvettiä. Aina pitää käydä laittamassa lämmitys päälle, toivoa että on osannut käyttää tolpan ajastinta, puhdistaa auto lumesta ja jäästä, rukoilla että auto käynnistyy, jännittää kestääkö akku ja niin edelleen. Toisinaan toivon, että asuisin paikassa, missä en tarvitsisi autoa. Toisaalta tykkään autoilemisesta sen verran paljon, että hirvittää ajatella, ettei saisi säännöllisesti ajaa.

Koulussa ensimmäiset näytöt lähestyy hurjaa vauhtia ja se tuo oman stressinsä mukanaan. On älytöntä ajatella, että jo vuoden päästä tähän aikaan olen virallisesti kosmetologi. Tästä päästäänkin mukavasti aiheeseen, mikä kummittelee jatkuvasti takaraivossa. Mitä teen tämän koulun jälkeen? Olen aina aiemmin ajatellut, että haluan jatkaa teatterimaskeeraukseen ja siitä eteenpäin vielä televisio- ja elokuvamaskeeraukseen, mutta en ole enää varma. Teatterimaskeeraus ehkä innostaa minua nykyään enemmän, kuin elokuvamaskeeraus, koska elokuviin melkein kaikki tehdään nykyään tietokoneella. Olen aina halunnut ammatin, joka on oikeasti tarpeellinen. Sellainen, mitä ei mitenkään voi täysin koneellistaa. Sain myös jostain päähäni tuossa joululoman alkupuolella, että haluaisin korkeamman koulutuksen, kuin mikä minulla jo on. Nykyinen koulunihan on samantasoinen koulutus kuin lukio.
Olen aina rakastanut kirjoittamista ja kirjallisuutta ylipäätään. Lukion jälkeen itse asiassa aioin hakea opiskelemaan käsikirjoittamista, enkä ole ihan varma miksen sitten hakenutkaan. Nyt olen alkanut miettiä, että mitä jos tämän koulun jälkeen hakisinkin ammattikorkeaan käsikirjoittamista opiskelemaan. Toisaalta tuntuisi hölmöltä tehdä niin, koska kosmetologin ammatilla ei ole mitään tekemistä käsikirjoittamisen kanssa ja näin ollen nämä kaksi vuotta kosmetologikoulussa olisivat turhia.
Onneksi asioilla on aina tapana järjestyä tavalla tai toisella. Yritän kovasti keskittyä nyt tämän hetkisiin opintoihin ja pyyhkiä ajatuksista pois kaikki turhaan stressaavat asiat.

Olin jo lähemmäs vuosi sitten törmännyt Youtubessa videoihin käyttäjältä nimeltä PelleK. Hän on norjalainen muusikko, joka tekee omien biisien lisäksi paljon metalli covereita tunnetuistakin biiseistä. En ensin kuunnellut kovin paljoa tai tarkasti hänen tuotantoaan, mutta marraskuun lopussa/joulukuun alussa aloin eräänä iltana jostain syystä kuunnella tarkemmin ja holy fucking shit, tämä kaverihan on ihan uskomaton! Nukkumaanmeno myöhästyi tuona iltana usealla tunnilla, kun jäin vaan kuuntelemaan hänen covereitaan. Pari päivää myöhemmin tutustuin myös PelleK:n muutamaan omaan biisiin ja nekin ovat tosi hyviä!

PelleK - Elastic Heart

PelleK - Cloud Dancers

Tuo Cloud Dancers on PelleK:n oma biisi. Kaikki kaverini alkavat varmaan olla jo ihan kyllästyneitä koko kappaleeseen, koska kuuntelin sitä TODELLA paljon oikeastaan koko joulukuun ajan. Älyttömän ihana biisi.

Pari muuta löytöä, joita olen vasta nyt tammikuussa kuunnellut, on Agnes Obelin kappale Riverside. Olen katsonut viime aikoina Revenge-sarjaa, koska en ikinä katsonut sitä loppuun silloin, kun se tuli televisiosta. Anyways, tämä biisi soi jossakin jaksossa ja se oli niin kaunis että minun oli etsittävä se ja kuunneltava kunnolla.
Toinen löytöni on Bobaflexin biisi Bury Me With My Guns On. En löytänyt tähän hätään keinoa saada kyseistä biisiä tähän suoraan, koska Youtubessa siitä ei taida olla kuin live-versioita, mutta biisi löytyy Spotifysta. Kannattaa kuunnella, jos yhtään tykkää rokki-/metallimeiningistä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti