keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Feel Good

Että sellasta. Näytöt on tehty ja arvioitu; läpi meni kaikki ja osa jopa paljon paremmin tuloksin kuin oletin. Huomenna on luvassa vielä itse valmistujaisseremonia, mutta oikeastaanhan olen jo valmistunut. Nyt sitten kohti uusia haasteita!

Viimeiset pari päivää ovat olleet melko sekavia, kaiken pakkaamisen ja muuttamisen keskellä. Huomenna on tosiaan viimeinen "pakollinen" tapahtuma ennen joululomaa ja heti sen jälkeen lähden perheen luo joulua viettämään. Näin ollen tänään on viimeinen päivä kun voin vielä pakata ja siivota vanhalla asunnolla. Muuttopäivä on uudenvuoden aatonaatto ja siihen mennessä pitäisi olla kamat kasassa. Kuitenkin tänään täytyisi myös käydä maalaamassa uuden asunnon seinään toinen kerros maalia. Joku edellisistä asukkaista oli saanut loistavan idean ja maalannut olohuoneen yhden seinän vihreäksi. Sellainen värikkyyshän ei käy laatuun, joten päätin maalata seinän mustaksi.



Oltiin tuossa pari viikkoa sitten Karajan kanssa meikkikeikalla Joensuussa. Siellä oli hiusalan koulutus/näytös, mihin piti meikata mallit. Oli mielettömän hauska ja antoisa, mutta kiireinen ja väsyttävä reissu. 
Oon muuten ihan rakastunut tuohon kaulakoruun minkä ostin I Love Me -messuilta. Se on kelttikoru ja tuo muoto on tietäjien ja parantajien symboli. Oon jo vuosien ajan rakastanut noita kelttikoruja. Mun mielestä on ihanaa jos korulla on jokin historia ja symboliikkaa. 


Viime perjantaina oli viimeinen "koulupäivä" eli arviointikeskustelut. Parin kaverin kanssa päätettiin ottaa skumppapullo mukaan keskusteluihin ja poksauttaa se heti kun päästään koulun rajojen ulkopuolelle. Ainakin pääsi samantien juhlatuulelle! Heti aamusta, kun nuo keskustelut päättyivät noin kello kymmeneltä. Enpä ole koskaan ennen varmaan juonut skumppaa tuohon kellonaikaan.


Samaisen perjantain iltana meillä oli luokan kesken bileet. Pelattiin juomapelejä, juoruttiin ja lopulta lähdettiin baariin. Oli älyttömän hauskaa päästä juhlimana koko ryhmän voimin!

Kello tikittää ja seinä odottaa maalikerrosta, joten jää nyt vähän lyhyeen tämä(kin) postaus. Laitetaan nyt kuitenkin tähän loppuun vielä pari biisiä.


Gorillaz - Feel Good Inc.

Joo tiedän, mainitsin tän saman biisin edellisessäkin postauksessa, mutta nyt viime aikoina olen kyllä kuluttanut tätä kipaletta ihan urakalla. 



XYLO - Between the Devil and the Deep Blue Sea (Skrux Remix)

Tykkään tosi paljon XYLOn biisistä Afterlife. Vasta vähän aikaa sitten löysin tämän biisin ja huomasin siinä tosi samankaltaisen fiiliksen. 

torstai 24. marraskuuta 2016

What You See Is Heaven

Käykö teille koskaan niin, että kuulette jonkun biisin sanat tietyllä tavalla ja sitten luette netistä miten ne sanat oikeasti menee ja ne ovatkin ihan eri kuin mitä kuulitte? Mulle käy ihan liian usein niin ja yleensä se menee vielä silleen, että se mun "oma versio" niistä sanoista on mielestäni parempi kuin oikeat sanat. 

Onpa taas tullut vähän taukoa kirjoittelussa ja paljon on ehtinyt tapahtua näiden muutamien kuukausien aikana. Koulunkäynnin ja liiketoimintasuunnitelman vääntämisen ohella olen ihme kyllä ehtinyt viettää paljon aikaa kavereiden kanssa ja käydä perhettäkin moikkaamassa. En ala tarinoimaan näistä reissuista sen enempää, koska minulla ei ole juurikaan kuvia niiden juttujen kyytipojaksi. Tyydyn siis vain kertomaan, että minulla on ollut aivan mahtava ja tapahtumarikas syksy.

Mulla on tapahtumassa elämässä nyt jokseenkin suuria muutoksia. Ensinnäkin valmistun suurella todennäköisyydellä kosmetologiksi joulukuussa. Liiketoimintasuunnitelma on lähettämistä vaille valmis ja muutaman viikon päästä on viimeiset näytöt, joista uskon selviytyväni ongelmitta. Sain myös tuossa jokunen viikko sitten tietää varmuudella opintojeni jatkuvan teatterimaskeerauksen parissa tammikuussa. On jotain aivan uskomattoman upeaa päästä oikeasti opiskelemaan sitä alaa, josta todella haluaa itselleen ammatin. Motivaatio on pikkasen eri luokkaa kuin näiden kosmetologihommien kanssa! 

Viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä elämänmuutoksena on muutto uuteen asuntoon. Olen nyt asunut yli vuoden solukämpässä, mutta vuoden vaihteessa muutan itsekseni asumaan, mikä on ihan mahtavaa. Löysin minulle täydellisen asunnon, joka ei ehkä ole kaikkein ihanteellisimmalla paikalla eli keskustassa, mutta minulla on auto jatkuvasti käytössäni joten on okei asua vähän syrjäisemmällä sijainnilla. Kerron kämpästä varmasti lisää sitten kun olen muuttanut siihen!

Nyt viime kuukausien ajan kaikki on vaan mennyt just silleen kuin olen halunnut. En tiedä totunko ikinä siihen miten hyvin mulla menee. Tuntuu kuin jokaisessa postauksessa hehkuttaisin sitä kuinka onnellinen olen, mutta ei kai se väärin ole. Tiedättekö kuinka mahtavaa on, kun joku kysyy mitä kuuluu ja itse vastaa siihen "hyvää" ja oikeasti tarkoittaa sitä? Tiedättekö kuinka hienoa on miettiä elämäänsä, huomata kaiken olevan kohdallaan ja tajuta olevansa uskomattoman onnekas ihminen? 

Saa nyt jäädä lyhykäiseksi tämä kirjoittaminen, kun ei niitä kuvia tosiaan ole. Tähän loppuun vielä pari biisiä, mistä olen viime aikoina tykkäillyt.

Gorillaz - To Binge


Gorillaz - Feel Good Inc.

The Unguided - Phoenix Down (Zardonic Remix)

Oon tykkäillyt tosi paljon Gorillazin musiikista viime aikoina. Jännä juttu, koska se on tosi erilaista siitä millaista yleensä kuuntelen. 
Toi Unguidedin biisi on sellainen, mitä olen pari päivää kuunnellut järjettömällä loopilla. Siinä yhdistyy kaksi lempparimusagenreäni eli rock-meininki ja teknojumputus. Toi on muuten sellanen biisi, mistä kuulin sanat tietyllä tavalla ja ne olikin oikeasti ihan eri. Luulin lyriikoiden menevän "what you see is heaven", mikä oli mun mielestä tosi mahtava sanoitus. Sitten katsoin oikeat sanat ja ne meneekin "what you see is never" ja jatkuu siitä "what you get". Biisin fiilis vähän muuttui :D No, ei se mitään, kuuntelen sitä varmaan jatkossakin noilla omilla positiivisilla lyriikoillani. 

maanantai 22. elokuuta 2016

Perfect, Near Fatal Headlong Dive

Katsos vaan, muistin että minulla on blogi!

Jotenkin tuossa keväällä/kesällä ei tuntunut siltä, että olisi halunnut kirjoittaa. En tiedä miksi, mutta ei vain ollut sellaista fiilistä. Nyt kuitenkin haluan vähän päivittää tapahtumia ja tunnelmia tänne, että voin sitten ehkä joskus tulevaisuudessa katsella niitä ja muistella menneitä aikoja. Ja onhan tämä hyvä keino selvittää omia ajatuksiaankin. Plussana vielä mukava ajanviete!

Palataanpa ajassa taaksepäin ja mietitään mennyttä kesää. Olin kesäkuun ajan koululla ns. työharjoittelussa eli periaatteessa vain kävin koulua kuukauden ylimääräistä. Tämä siksi, etten onnistunut saamaan kesätöitä ja osallistuttuani koulutyöhön sain opintotuen myös kesäkuulta.


Juhannusta vietin muutamien kavereiden kanssa pikkuisella vuokramökillä. Mökki koostui tosiaan vain kahdesta pienehköstä huoneesta ja meitä oli reissussa parikymmentä tyyppiä. No, sopu sijaa antaa ja onneksi muutamalla oli teltta mukana yöpymistä varten. Itsekin kapusin toiseksi yöksi autoon nukkumaan, kun sisällä oli niin kuuma ja paljon itikoita. Hyttysiä ynnä muita örvelöitä tuolta mökiltä muuten riitti! Jalat olivat reissun jälkeen kuin vesirokon jäljiltä, sen verran paljon oli puremia. Aurinkokin pääsi polttamaan naaman ja olkapäät. Ranta ei ollut mainio, pohja oli mutaa, joten uiminen jäi minun osaltani vähälle. Ei sillä, että olisin hyväpohjaisessakaan järvessä paljoa pulikoinut. Kaikesta huolimatta juhannus oli yksi parhaista! Paikalla ei ole niin väliä, kun mukana on mahtavia ihmisiä.


Lähellä sitä meidän juhannusmökkiä oli tällainen autiotalo. Yritettiin päästä sen lähelle ja ehkä sisällekin ottamaan kuvia, mutta koko taloa ympäröi järjetön määrä nokkosia ja muita polttavia sekä piikikkäitä kasveja, joten tämän lähemmän ei ollut oikein toivoa päästä. Hauska seikkailu se kuitenkin oli.


Heinäkuun olinkin sitten vain lomalla ja heti kuukauden alussa lähdin viikoksi kotikonnuille. Sain vähän ennen sinne lähtöä idean, että mitä jos samalla reissulla ottaisin uuden tatuoinnin. Minulla on pitkä lista tatuoinneista, mitkä haluaisin ottaa ja tämä oli yksi niistä; haltiakirjoituksella lainaus "even darkness must pass". Pyörittelin tosi pitkään eri lainauksia Lord of the Ringsistä päässäni, koska ne kirjathan ovat täynnä aivan uskomattoman upeaa tekstiä, joten mene sitten niistä valitsemaan yksi ylitse muiden! Tuntui kuitenkin lopulta, että tämä puhutteli eniten. Otin tämän Helsingissä Tatuatassa. Laitoin sinne sähköpostia, että olisiko viikon sisään aikaa tehdä tällaista pientä kuvaa ja kotiinlähdön aamuksi oli aikaa minulle. Ehdottomasti täydet pisteet Tatuatalle mahtavasta palvelusta ja hienosta työnjäljestä! Minun täytyisi tosin palata tuonne vielä syksyn aikana vähän vahvistamaan tätä kuvaa, koska viimeiset merkit ovat vähän kuluneet paranemisvaiheessa.


Luin tuossa touko-kesäkuussa ensimmäistä kertaa Harry Potterit. Joo, tiedän, mä olen niiiin myöhässä tässä asiassa, mutta nytpä on ainakin luettu ne! Joskus ihan pienenä muistan lukeneeni Viisasten Kiven, mutta jostain syystä en saanut koskaan luetuksi sen enempää näitä kirjoja. Luin nuo kaikki jotenkin ihan järjettömällä tahdilla ja jumankauta ne ovat hyviä! Olen aina tykännyt Potter -elokuvista, mutta nuo kirjat ovat kyllä jotain niin uskomattoman ihanaa. Sanomattakin selvää sitten että piti tehdä jokin aiheeseen liittyvä maskeeraus.
Ihan tälleen väliin täytyy sanoa, että Potter -leffoista suosikkini oli aina Liekehtivä Pikari. Kirjoista lempparini on Feeniksin Kilta ja tuo Liekehtivä Pikari. Vähiten tykkäsin ehkä Puoliverisestä Prinssistä, vaikka eihän sekään toki huono ollut!
Maskeerausjutut ovat jääneet viime aikoina tosi vähälle. Syynä varmaan se, että koko kesä oli jotenkin tosi kuuma ja hiostava, eikä oikeasti jaksanut liikahtaakaan. Ne viileämmät päivät taas oli pakko käyttää siivoamiseen ja muuhun pakolliseen ällöön.
Tämä taitaa olla viimeisin kunnon maskeeraukseni ja tein tämän joskus....kesäkuun puolen välin paikkeilla? Jos sitä vaikka ryhdistäytyisi tässäkin asiassa, kun saa taas arjen kulkemaan normaalisti koulun alettua.


Tällaisen epämääräisen meikkikokeilun taisin tehdä samoihin aikoihin kuin tuon edellisen kuvan maskeerauksen. Täytyy myöntää, että tämäkin inspiroitui noista kirjoista ja Rohkelikon väreistä. Tuntuu muuten tosi hassulta käyttää suomennettuja versioita kaikista Potter -kirjojen nimistä, paikoista jne. kun itse luin ne englanniksi.

Kun kerran aloitettiin tästä kirja-aiheesta niin jatketaan sen parissa. Pienenä luin tosi paljon. Oikeasti. TOSI paljon. Vanhemmiten lukemisinto kuitenkin laski syystä tai toisesta, mutta ehkä puolisen vuotta sitten aloin taas lukemaan enemmän ja voi kun se tuntuu hyvältä! Minusta on tullut Adlibriksen suurkuluttaja, koska tilaan sieltä kaikki kirjani. Aina kun edelliset kirjat lähenee loppuaan, täytyy tehdä uusi tilaus. Olen nyt tilannut kaksi tai kolme kirjaa kerralla; yksi tai kaksi sellaista, mitä en ole vielä lukenut ja yksi sellainen, minkä ostan vain täydentämään kirjahyllyn keskeneräisiä kirjasarjoja. En voi sietää sitä, että omistan jostain kirjasarjasta vain osan, vaan haluan omistaa koko sarjan, vaikka olisin jo lukenut sen. Esimerkiksi nyt on työn alla täydentää Percy Jackson -sarja, mistä omistan vasta kaksi ensimmäistä kirjaa. Sen tosin aion lukeakin uudelleen, kunhan saan hankittua siihen kaikki osat. Olen lukenut koko sarjan vain kerran, enkä tosiaankaan muista kunnolla mitä siinä tapahtuu.


Palataanpa sitten tähän elokuuhun. Koulu on tosiaan alkanut taas, liiketoimintasuunnitelmat, etätehtävät, tulevat näytöt, asiakaspalvelupäivät ja jatko-opintoajatukset alkavat taas painaa päälle, mutta ne eivät (ainakaan vielä) stressaa hullun lailla.
Viime viikonloppuna olin yhden kaverin kämpillä viettämässä iltaa muutaman muun kaverin kanssa. Paikalla oli myös pari tyyppiä, jotka olin tavannut vain kerran ennen, enkä ollut koskaan oikeastaan jutellut heidän kanssaan. Uusien ihmisten tapaaminen hermostutti minua ennen, mutta ei oikeastaan enää. Nykyään olen vain innoissani uusista tuttavuuksista ja on aina yhtä ihanaa huomata kuinka ystävällisiä ihmiset voivatkaan olla, jos siihen vain antaa mahdollisuuden.
Ostin muuten samaisella reissulla tuon paidan mikä minulla on tuossa kuvassa. Ihan perusruutupaita, mutta olkapäiden kohdalla on tuollaiset aukot. "Cold shoulder" on vissiin hieno nimitys tuollaiselle paidalle. Se on näköjään ollut viime aikoina jonkinlainen trendi ja ei haittaa minua yhtään. Rakastan paitoja, mitkä jättää olkapäät paljaaksi! Rakastan myös ruutupaitoja, joten nuo kaksi asiaa yhdistettynä on täydellisyyttä.


Minulla on ollut viime aikoina ihan järjetön heppailukuume! Olen harrastanut vuosikaudet ratsastusta, mutta viimeisinä muutamina vuosina se on jäänyt vähemmälle ja pariksi vuodeksi oikeastaan unohtunut kokonaan päiväjärjestyksestä.
Heppakuumeiluni kourissa etsin kisakalenterista milloin paikkakunnallani on seuraavan kerran ratsastuskisoja ja iloiseksi yllätykseksi huomasin, että 21.8. oli läheisellä tallilla estekisat. Kaappasin (myöskin entinen heppailija) kaverin mukaan ja huristelin läheiselle tallille katsomaan. Ei kyllä ainakaan auttanut tuo kisojen seuraaminen tähän hevoskuumeeseen!
Aina välillä on pyörinyt mielessä, että jospa sitä alkaisi taas harrastaa ratsastusta, mutta se on aina jäänyt vain ajatuksen tasolle. Nyt olen kuitenkin vakaasti päättänyt käydä eräällä tallilla ainakin kokeilemassa parilla tunnilla, että haluanko todella taas jatkaa säännöllisesti. On kyllä mieletön ikävä hevosia. Kävin viimeksi tallilla viime joululomalla ja siitä on uskomattoman pitkä aika. Tajusin juuri, että tämä on pisin aika mitä olen elänyt olematta kontaktissa hevoseen sen jälkeen, kun aloitin ratsastamisen. Luulenpa voivani sanoa valehtelematta, että kahdentoista vuoden ajan olen ollut hevosten seurassa ihan vähintään kerran kuussa, parhaimmillaan useita kertoja viikossa. Nyt viimeisimmästä heppailusta on kulunut about kahdeksan kuukautta. Järjetöntä!

Poets of the Fall - Drama for Life

Lempibändiltäni, Poets of the Fallilta on tulossa syyskuun lopussa uusi albumi, enkä malta odottaa! Elokuun alussa albumilta julkaistiin jo single: Drama for Life. En oikein tiennyt mitä ajatella tai odottaa kuultuani tuon biisin nimen, mutta itse biisi onnistui yllättämään. En oikein edes tiedä mitä sanoa tuosta kappaleesta, se on huikea. 
Olin menossa nukkumaan tuon singlen julkaisua edeltävänä yönä ja oletin biisin tulevan julki vasta aamulla. Tsekkasin kuitenkin vielä Youtuben kännykällä ennen kuin kävin nukkumaan ja biisi olikin jo julkaistu! Kuuntelin sen heti ja, I shit you not, mä istuin sängyllä melkeen itkien ja yritin vaan rauhottaa hengityksen. Tässä biisissä on vaan jotain sellaista, mikä heti huutaa Poets of the Fallin tyyliä ja mä rakastan sitä niin älyttömän paljon. Jos kaikki tulevan albumin kappaleet on vähintään yhtä hyviä tämän kanssa, on tiedossa mahdollisesti Poetsien paras albumi. En. Malta. Odottaa!

Sitten vähän muita biisejä, mitä on viime aikoina tullut kuunneltua ja tykkäiltyä...

Muse - Undisclosed Desires

En ole koskaan erityisemmin kuunnellut Musea. Olen toki tiennyt muutamia bändin kappaleita. Eräänä päivänä sitten ajattelin, että täytyykin kuunnella vähän enemmän tätä tuotantoa ja Undisclosed Desires hyppäsi vastaan parin muun biisin jälkeen. Täytyy sanoa, etten muuten tykkää monista bändin biiseistä kauheasti, mutta tämä meni kyllä soittolistoihin ja pariksi päiväksi repeatille.

Radical Face - Welcome Home, Son

Katsoin joku aika sitten elokuvan nimeltä Before I Wake ja tämä biisi soi sen lopputekstien aikana. Kappale kuulosti heti jotenkin tutulta. En tiedä olinko oikeasti kuullut sen ennenkin, mutta etsin sen kuitenkin ja tykästyin heti. Sanat ovat ihanat ja koko biisin tunnelma jotenkin haikea. Tykkään tykkään tykkään!

Mat Kearney - Ghost

Joku laittoi silloin juhannuksena tämän biisin soimaan ja olihan se sitten etsittävä, kun kivalta kuulosti. En suoraan sanottuna piittaa tämän biisin säkeistöistä, mutta kertsi on tosi kaunis ja laulajalla on hyvä ääni.

Tähän loppuun on vielä sanottava, että mulla on ollut viimiset pari viikkoa ihan älyttömän hyvä fiilis. Se alkoi eräästä ihanasta, sateisesta sunnuntaista, kun olin vain yksin kotona, tein hyvää ruokaa, luin Stephen Kingin novellikokoelmaa ja poltin kynttilöitä. Tuollaiset päivät ovat vain jotain aivan ihanaa ja se syy, miksi rakastan syksyä eniten kaikista vuodenajoista. Tietty ihan vielä ei ole 100% syksy, mutta hyvää vauhtia sitä kohti mennään! Anyway, nyt on tuosta päivästä lähtien vaan jatkunut sellainen ihana olo. Tuntuu, että kaikki järjestyy, että pystyn tekemään ja saavuttamaan mitä vain päätän tehdä ja saavuttaa. Minulla ei ole enää ollut univaikeuksia, vaikka omituisia ja pelottaviakin unia olen nähnyt. Ne eivät kuitenkaan ole sen enempää häirinneet. Mulla on sellainen rauhallinen, voimakas ja vakaa olo. En muista koska viimeksi vai onko koskaan ollutkaan tällaista fiilistä, mutta toivon todella että tämä tulee jatkumaan.

Juokaa teetä ja muistakaa sammuttaa kynttilät, kun ette ole niitä vahtimassa!

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kauneuskysymyksiä

Jostain syystä tänään iski kauhea into vastailla johonkin tällaisiin kyselyasioihin ja törmäsin tällaiseen "Beauty tagiin" tai "kauneuskyselyyn". Ajattelin nyt sitten vastailla huvin vuoksi näihin kysymyksiin.

Ihonhoito

1. Kuinka monta kertaa päivässä peset kasvosi?
- Yleensä kahdesti, joskus kolmestikin. Aina aamulla herättyäni ja aina illalla ennen nukkumaanmenoa. Jos jostain syystä minulla on ollut meikkiä päivällä, mutta olen illalla vain kotona, pesen kasvot meikistä heti kun mahdollista. Eli tästä sitten joskus muodostuu se kolmas pesu.

2. Mikä on ihotyyppisi?
- Minulla on pintakuiva rasvainen iho. Tarkoittaa sitä, että ihon päällimmäiset kerrokset ovat kuivia ja pahimmillaan iho saattaa jopa ns. kuoriutua/hilseillä. Iho on syvemmältä kuitenkin rasvoittuva ja pukkaa paljon epäpuhtauksia. Ei mikään helpoin ihotyyppi!

3. Mitä kasvoputsaria käytät tällä hetkellä?
- Vähän melkein hävettää myöntää, mutta kasvomeikin putsaukseen käytän Rainbow-merkkistä puhdistusemulsiota. Varsinaisesti ihon puhdistukseen käytän apteekeista saatavaa Acnicyl-merkkistä rasvaisen ihon putsaria.

4. Kuoritko ihoasi?
- Silloin tällöin. Pitäisikin itse asiassa ostaa uusi kuorinta-aine, koska nyt olen käyttänyt vain jämiä yhdestä Neutrogenan kuorinnasta, joka on aika 100% varmasti mennyt jo vanhaksi. Koulussa harjoitellessa tulee tosin kasvot kuorittua ihan tarpeeksi usein, joten kotona ei tarvitse siitä niin paljon huolehtia.

5. Mitä kuorintaa käytät?
- Hups, tämä vähän tulikin jo edellisessä. Tosiaan kotona joskus harvoin Neutrogenan sellaista mustapäiden ehkäisyyn tarkoitettua. Koulussa meillä on muutama tuotesarja käytössä ja niistä yleensä kuorimiseen käytetään Mary Cohrin tai Biodrogan jotakin kuorintaa.

6. Mitä kosteusvoidetta käytät?
- Viime aikoina olen käyttänyt Yves Rocherin -voidetta. Se on oikeastaan tarkoitettu vanhenevalle iholle, jossa on juonteita, mutta sain sen ilmaiseksi. Hyvin on se tällaiselle nuoremmallekin iholle toiminut.

7. Onko sinulla pisamia?
- Ei ole. Luomia tosin on kasvoillakin.

8. Käytätkö silmänympärysvoidetta?
- En, vaikka pitäisi kyllä. Viime aikoina varsinkin minulle on tullut sellaisia kuivia kohtia silmien alle, jotka näkyvät varsinkin sitten kun on meikannut. Tosi ärsyttävää!

9. Onko ihosi herkkä saamaan näppylöitä?
- Tuossa ihotyyppi -kysymyksessä tulikin jo todettua että minulle tulee tosi helposti epäpuhtauksia. Eikä se riipu täysin esim. ruokavaliosta, liikunnasta tai hygieniasta. Vaikka kuinka laadukkailla tuotteilla putsaisi ihoa ammattimaisesti ja elämäntavat olisi kohdallaan, näppyjä minulla olisi silti. Ei tosin varmaankaan niin paljoa.

10. Oletko koskaan käyttänyt Proactivia?
- Häh? Eikö se ole joku ruoansulatusjogurtti tai muu vastaava? ....Googletin ja ei se ilmeisesti olekaan, haha! Miten kuulosti joltain sellaiselta? En siis ole käyttänyt, voisihan tuollaista joskus kokeilla, jos olisi varaa.

Meikki

11. Mitä meikkivoidetta käytät?
- L'oréalin True Matchia. Olen todennut sen parhaaksi minulle, koska se on tarpeeksi peittävä olematta liian paksu.

12. Entä peitevoidetta?
- En käytä peitevoidetta juuri koskaan, yleensä laitan vain toisen kerroksen meikkivoidetta niihin kohtiin, joihin tarvitsen enemmän peittoa. Omistan kuitenkin L'oréalin True Match -peitevoiteen, jota käytän silloin tällöin, kun tapahtuu jotain vähän erikoisempaa tai haluan muuten vain enemmän pakkelia naamaan.

13. Tiedätkö ihosi pohjasävyn?
- Tiedän, olen keltapohjainen eli ihoni lämpimän sävyinen. Olen kuitenkin melko kalpea ja kasvoni punoittavat toisinaan, jolloin ei heti uskoisi minun olevan keltapohjainen.

14. Mitä mieltä olet tekoripsistä?
- Tykkään tosi paljon. Minulla ei tosin ole yleensä kärsivällisyyttä alkaa laittamaan niitä, enkä siksi ole kovin hyvä niiden laitossa. Yleensä jos laitan tekoripset, laitan vain puolikkaat silmän ulkonurkkaan.

15. Tiesitkö, että sinun kuuluu vaihtaa ripsivärisi 3kk välein?
- Tämä on vähän sellainen juttu, mikä riippuu monista eri tekijöistä. Useimmissa ripsiväreissä on merkintä, jonka mukaan se säilyy avaamisen jälkeen hyvänä puoli vuotta. Tämä aika määrittää sen, kuinka kauan ripsiväri itsessään pysyy hyvänä, kuinka kauan koostumus pysyy oikeanlaisena. Hygieniasyistä olisi toki hyvä vaihtaa ripsiväri useammin, mutta jos ripsiväriä käyttää vain yksi henkilö, puhdistettuihin silmiin, eikä esimerkiksi silmätulehduksen aikana, en näe mitään syytä etteikö tuotetta voisi käyttää niin kauan kuin koostumus pysyy kelvollisena.

16. Mitä ripsiväriä käytät?
- L'orealin Million Lashesia tai Max Factorin Wild Mega Volumea. Omistan tällä hetkellä molemmat, mutta joku oli ikävä kyllä varmaankin avannut tuon Max Factorin kaupassa joskus jo ennen kuin ostin sen, koska se oli aika kuivahtanut heti alusta asti.

17. Sephora vai MAC?
- Todellakin Sephora! En tajua, miksei Suomessa voisi olla myös Sephoraa?

18. Onko sinulla ammattilaiskorttia MACille?
- En edes tiedä mikä tuo ammattilaiskortti oikein on. En ole koskaan ostanut mitään MACiltä, en ole koskaan edes käynyt MACin pisteellä. Se on mielestäni vain todella yliarvostettu (ja ylihinnoiteltu) meikkimerkki.

19. Mitä välineitä käytät meikkaamiseen?
- Meikkipohjaan BeautyBlenderiä, muuhun siveltimiä. Joskus jos haluan pakata luomivärin oikein kunnolla luomelle niin käytän sormia.

20. Käytätkö silmämeikinpohjustusainetta?
- Kyllä käytän. Sydämeni särkyy, kun Too Facedin Shadow Insurance loppuu kohta. Mistä minä uuden hankin, kun ei Suomessa ole sitä Sephoraa?

21. Entä kasvoprimeria?
- Jep! Käytän sitä aina kovasti hilpeyttä herättävää Nivea Men Aftershave Balmia, jonka NikkieTutorials "löysi".

22. Mikä on lemppari luomivärisävysi?
- Uh, en kyllä osaa valita! Tällä hetkellä tykkään tosi paljon kaikista keväisistä sävyistä, kuten vaaleanvihreästä, keltaisesta ja turkoosista.

23. Käytätkö kynää vai nestemäistä rajausta?
- Nestemäistä. Kynää toki vesirajaan, mutta muuten aina nestemäistä.

24. Kuinka usein tökkäät itseäsi silmään rajauskynällä?
- Apua, tämä kysymys on niin naurettavan kuuloinen! Ihan kuin silmään tökkääminen olisi sellainen asia, mitä jokainen tekee aina säännöllisin väliajoin. Kyllä, minä tökkään itseäni silmään rajauskynällä joka toinen tiistai kello 13:45.
Mutta tosissaan, en oikeastaan koskaan. Ripsivärillä tökin vähän useammin.

25. Mitä mieltä olet irtoluomiväreistä?
- En ole niitä kauheasti käyttänyt. Omistan kyllä muutaman, mutta aika harvoin tulee käytettyä. Niitä on vain niin paljon vaivalloisempi käyttää kuin ihan tavallisia luomivärejä.

26. Käytätkö mineraalimeikkejä?
- En käytä.

27. Mikä on lemppari huulipunasi?
- Rimmelin Apocalips sävyssä Stellar. Se on rakkaus!

28. Entä huulikiilto?
- En ole koskaan kauheammin tykännyt huulikiilloista, enkä niitä pahemmin omista. Nyt minulla on ollut joku ihmeellinen huulikiiltokausi ja haluan vaan koko ajan laittaa älyttömän määrän huulikiiltoa. Ehkä pitäisi hankkia jokin kiva kiilto.

29. Mikä on lemppari poskipunasi?
- En käytä poskipunaa juuri koskaan, enkä omista erillisiä poskipunia. Ainoat poskipunani ovat eräässä paletissani ja niistä jotakin laitan, jos joskus satun poskipunaa käyttämään.

30. Ostatko kosmetiikkaa eBaysta?
- En osta. Toisinaan houkuttelisi, koska sieltä saisi halvalla vaikka mitä, mutta toisaalta se ei ole sen arvoista. Lähes poikkeuksetta ne edulliset tuotteet ovat feikkejä, jolloin ei tiedä mitä tuote oikeasti sisältää. Voi käydä äkkiä jopa vaaralliseksi, jos lähtee tunkemaan jotakin epämääräistä parin euron eyelineria silmään.

31. Pidätkö markettimeikeistä?
- Pidän. Toki mieluummin käyttäisin laadukkaampia merkkejä, mutta markettimeikit sopivat budjettiini ja niissäkin on kelvollisia tuotteita.

32. Käytkö CCOissa?
- Luulenpa tämän olevan jokin Ameriikasta löytyvä hienous, jota Suomessa ei ole.

33. Oletko koskaan ajatellut ottaa meikkauskoulutusta?
- Olen todellakin! Meikkikoulut vain maksavat aika mukavasti, joten ainakin toistaiseksi se saa jäädä vain ajatuksen tasolle.

34. Mitä meikkirikosta inhoat?
- En ole ihan varma mitä tarkoitetaan "meikkirikoksella". Yksi meikkitrendi, mistä en yhtään tykkää on ainakin se, että nenänpäähän tökätään laikku highlightia. Se näyttää vaan jotenkin niin tökeröltä.

35. Pidätkö värikkäistä vai neutraaleista sävyistä meikissä?
- Tykkään molemmista yhtä paljon, mutta minulle meikissä tasapaino on tärkeää; jos on värikkäät silmät, on parempi laittaa neutraalit huulet. Jos taas haluaa huuliin enemmän väriä, neutraali silmämeikki sopii paremmin.

36. Kenellä julkkiksella on aina upein meikki?
- En juurikaan seuraa julkkiksien meikkejä, mutta jos joku pitäisi sanoa niin Lady Gaga. Hänellä on usein tosi upeita meikkejä ja ne vielä pääsevät oikeuksiinsa kunnolla, koska Lady Gagalla on niin suuret silmäluomet.

37. Jos lähtisit kotoa ja saisit käyttää vain yhtä meikkituotetta, mikä se olisi? 
- Minulla ei ole mitään ongelmaa lähteä kotoa ilman mitään meikkiä, mutta jos ajatellaan vaikka että olisin menossa johonkin mihin yleensä meikkaisin paljon, hmm...varmaankin kulmakynä.

38. Voisitko lähteä kotoa ilman meikkiä?
- Kuten äsken jo totesin; ei mitään ongelmaa. Jos lähden vaikka kävelylle, kauppaan tai kaverin luo, ei minulla tosiaankaan tarvitse olla meikkiä naamassa. Mieluummin olen meikattuna kaikissa tilanteissa, mutta ei minulle ole mikään suuri kynnys lähteä meikittä juuri mihinkään, paitsi ehkä esimerkiksi ravintolaan tai bilettämään, mihin en totta puhuen ilman meikkiä lähtisi.

39. Näytätkö mielestäsi hyvältä myös ilman meikkiä?
- Totta puhuen en. Mutta näytän mielestäni normaalilta ja olen sinut ulkonäköni kanssa. Minun mielestäni ihmisen ei tarvitse pitää itseään hyvännäköisenä jatkuvasti, mutta jokaisen täytyisi pystyä tavallaan hyväksymään itsensä ja pitämään itseään vähintään tavallisen näköisenä.

40. Mikä on mielestäsi PARAS meikkimerkki?
- En ole mitenkään merkkiuskollinen mitä meikkeihin tulee, vaan käytän eri merkkiä tuotteesta riippuen. Esimerkiksi L'oréalilla on parhaat meikkivoiteet, ABH:lla parhaat kulmatuotteet ja Sleekillä luomivärit. Nuo esimerkit olivat siis omien kokemuksieni perusteella, en mitenkään voi tietää onko jollakin merkillä esim. parempia kulmatuotteita.

41. Mitä mieltä olet meikeistä ja meikkaamisesta?
- Siis ihan hirvittävää, en voi sietää meikkejä ja meikkaamista. En tajua, miten joku voi laittaa kosmeettisia tuotteita naamaansa vain ulkonäköseikojen takia, tosi ällöttävää. Jokaisella meikkaajalla on varmaan vaan tosi huono itsetunto, hyi! ;)

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Hear the Ocean Sigh

Hellurei ja kesää kohti!

Pääsiäisloma, aurinkoiset päivät ja hyvää vauhtia lähestyvä kesä on saanut ajatukset mukavasti selkeytymään ja edellisessä postauksessa pohtimani ahdistus on alkanut häviämään.
Nyt haluan vaan kirjoittaa vähän viime viikkojen tapahtumista, fiilistellä muutamia biisejä ja tulevaa kesää!



Reilu pari viikkoa sitten päätettiin koulussa koko ryhmän kanssa järjestää "luokkabileet". Ison porukan kanssa on tietenkin vaikeaa löytää kaikille sopiva päivämäärä, joten valittiin mahdollisimman monella sopiva lauantai. Mahdollisimman monta tarkoittaa tässä tapauksessa kuutta henkilöä. Hauskaa oli aiottua pienemmästä porukasta huolimatta! Oli myös tosi hauskaa tutustua paremmin muutamaan luokkalaiseen, joiden kanssa ei ole oikeastaan ollenkaan koulun ulkopuolella tullut juteltua. Mukana oli onneksi myös pari läheisempää ystävää, joten ei tullut kiusallisia hiljaisuuksia, haha!
Jostain syystä minun ja kämppikseni asunnosta on muodostunut jonkinlainen tukikohta kaikenlaisille illanistujaisille. Asuntomme ei ole todellakaan suuri ja siellä oleilu tarkoittaa oikeastaan hengailua vain yhdessä huoneessa johtuen asunnon sokkeloisesta pohjaratkaisusta. Lisäksi yleensä se huone on vieläpä minun huoneeni, koska ilmeisesti kavereideni mielestä minun huoneeni on kotoisampi kuin kämppikseni. Onkohan se vain nätti tapa sanoa, että minulla on älytön määrä kaikenlaista roinaa? Ken tietää! Anyway, kämppämme sijaitsee melko lähellä keskustaa ja naapurit eivät valita metelistä, joten ehkä asuntomme onkin oivallinen paikka illan aloittelulle.



Mikkelissä oli viime viikolla approt, joille ilmeisesti liput/passit menivät hujauksessa. Niinpä kaverini päättivät järjestää omat approt, joiden ideana oli kiertää Mikkelin anniskelupaikkoja menemättä kuitenkaan ovesta sisään. Sen sijaan pointti oli "pussikalja-appro" eli juominen ulkona jokaisen baarin/ravintolan edessä. Mehän parin kaverin kanssa lähdettiin sitten Savonlinnasta näille SikApproille Mikkeliin.
Eikö olekin muuten älyttömän hienot appropassit? Tuo on vähän epämääräinen versio, koska ajan kuluksi värittelin sitä itse vähän, mutta hieno se on silti. Kyniä oli matkassa mukana, mutta ne jostain syystä yksi kerrallaan lakkasivat toimimasta, joten lopulta porukka alkoi kehittelemään mitä luovimpia tapoja merkitä käyty rasti paperiin. Muun muassa sytkärillä reiän polttaminen paperiin oli suosittu ratkaisu.


En muuten tiedä mitä mieltä porukka on siitä, että laitan näitä ryhmäkuvia tänne...eihän tätä blogia kovinkaan moni lue ja tuskin ketään haittaisi! Yllä olevassa kuvassa oltiin satamassa rastilla ja yritin napata kylmässä tuulessa pikaisesti jonkinlaisen otoksen. Taitaakin olla sitten ainut kuva mitä tuolla reissulla otin.


Ihan vaan tällainen häpeämätön selfie eräältä illalta, kun oli tylsää ja päätin huvin vuoksi meikkailla.


Hmm, tämäkin oli sellainen päivä, että meikkasin vain huvin vuoksi, mutta tuolloin myös tapahtui jotain...en kuollaksenikaan muista mitä!



Ah, toinen selfie! Pari viikkoa sitten oli tiedossa täysin suunnitelmista tyhjä viikonloppu. Päätettiin siis parin kaverin kanssa lähteä Kuopioon Matkukseen vähän shoppailemaan. Rokkasin sinisiä huulia tuona päivänä, mikä oli mahtavaa! Aina siihen asti kunnes huomasin unohtaneeni ottaa meikit mukaan ja en voinut koko päivänä korjailla huulimeikkiä ollenkaan. Voin sanoa, että näytin päivän päätteeksi enemmän tai vähemmän oudolta. Mutta ei se mitään, just smile and pretend that's the way it's supposed to be!


Tein ensimmäistä kertaa ihan kunnolla lateksista lisäosia. Katsotaan saanko jonkinlaista maskeerausta aikana näistä!


Onko vielä joku, joka ei ole nähnyt Deadpoolia? Jos olet sellainen henkilö, katso se mahdollisimman pian! En ole yleensä kovin suuri toiminta- ja/tai supersankarileffojen fani, mutta Deadpool oli ihan mahtava! Älyttömän hauska, hyviä hahmoja, hienosti kuvattuja kohtauksia...sai nauraa aina alkuteksteistä viimeiseen kohtaukseen saakka.
Ihan pakko tehdä joskus uudestaan Deadpool -bodypainting ja laittaa valkoiset mesh -piilarit päähän! Nyt ärsytti kun efekti toimi vaan silloin, kun piti silmiä kiinni.


Miksi en ole aiemmin tajunnut kuinka ihana yhdistelmä turkoosi ja keltainen on? Niin kesäinen ja sellainen...merenneitomainen tai en tiedä, hah!
Olen muuten ihan rakastunut Sleekin luomiväripaletteihin! Hyvä jos mitään muita luomivärejä enää käytänkään. Laskujeni mukaan minulla on tällä hetkellä kuusi Sleekin palettia ja rakastan niitä kaikkia niin paljon! Ah! Haluan vaan meikata koko ajan!


Viimeisenä vielä tällainen omituinen otos tämän illan omituisesta meikkileikistä. Tein tämän tosi pikaisesti ja hutaisten, mutta silti efekti näytti tosi coolilta! Täytynee joskus palata tähän ajatukseen ja tehdä se kunnolla ajan kanssa. Tämä näyttäisi niin paljon paremmalta, jos tuo "värikäs" alue olisi vähän laajempi ja...noh, värikkäämpi. Samoin jos valkoista jatkaisi dekolteelle saakka.
Viime aikoina minulla on ollut joku superhyperinspiraatio tehdä kaikenlaisia meikkejä ja maskeerauksia. Ainahan olen niitä rakastanut tehdä, mutta minulle on ollut jotenkin hirvittävän vaikeaa repiä energiaa saada jotain aikaan. Toivottavasti tämä motivaatio ja inspiraatio jatkuu pitkään! Nyt pääsiäislomalla se on johtunut varmaankin vain siitä, että kolmeen päivään ainoat kontaktini ihmisiin ovat olleet kassaneidin tervehtiminen ja whatsappissa laitetut viestit. Tällainen eristäytyminen näköjään sopii minulla, kun luovuus alkaa kulkea ja ongelmat ratketa. Neljän seinän sisällä istuessa kun ei ole muuta kuin omat ajatukset, niitä on pakko alkaa kuuntelemaan.

Huh, menipäs oudoksi taas! Siirrytäänpä musiikkiin...

Disturbed - Sound of Silence

Kuulin tämä biisin ensimmäistä kertaa, kun se julkaistiin Youtubessa. Kuuntelin vähän puolella korvalla ja en muistaakseni edes koko biisiä. Tuolla viime viikon approilla kuitenkin eräs kaverini laittoi yllättäen puhelimestaan soimaan Disturbedia ja tämä biisi soi aika moneen otteeseen sen päivän aikana. Disturbedin useita biisejä olen kuunnellut ja rakastanut jo pitkään, mutta nyt vasta olen alkanut kuuntelemaan tätä kappaletta ihan kunnolla. Kaunis ja voimakas biisi, ai että!
Ja joo, tiedän sen olevan cover jostain 60-luvun kappaleesta, mutta sama se. Ei minua edes kiinnosta kuulla sitä alkuperäistä versiota. Rakastan tätä tulkintaa ja se riittää minulle. Ei niitä tarvitse vertailla.

Useampi pitkä nimi, joita en muista, enkä vaivaudu nyt etsimään - Russian Roulette

En omista sellaista luksusta kuin Spotify Premium, joten joudun kärsimään mainoksista musiikin kuuntelun ohessa. Tästä biisistä soi pätkä jossakin mainoksessa ja oli ihan pakko kuunnella koko kappale. Tämä biisihän on muuten todella basic, tylsä ja jopa huono, mutta se beat drop! Jestas sentään, miten paljon rakastan tämän biisin beat dropia, se on vaan niin mahtava!
Tuli tässä mieleen, että tästä biisistä olen obsessoinut jo pidemmän aikaa, joten voi olla että olen maininnut sen jo aiemmin...no jaa, samapa se. Tässä uudestaan.

Voi kun olisi vielä niin paljon kaikkea, mistä haluaisin kirjoittaa, mutta kello on kohta puoli kolme ja enää ei vaan jaksa. Pakko mennä nukkumaan, mutta katsotaanpa jos sitä vaikka jatkaisi höpisemistä huomenna. 

Hyvää yötä! Jos ei juuri tätä yötä niin sitten vaikka seuraavaa!

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Pettävällä Jäällä

Maaliskuu on edennyt jo yllättävän pitkälle, aamulla ikkunan takaa kuului lintujen laulua; kevät on tulossa jo lähempänä kuin aavistaisikaan.
En ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne mitään, mutta nyt on ihan pakko päästä purkamaan ajatuksia. 

Kaksivuotisen koulutukseni toinen ja samalla viimeinen vuosi pyörähti tosiaankin käyntiin tammikuussa. Ensimmäisistä näytöistäkin taisin mainita edellisessä postauksessa. Ne olivat ja menivät, mutta näytöt ja niistä saatu palaute sai minut viimeistään todellakin huomaamaan, ettei kosmetologin ammatti ole minua varten. 

Olen aina ollut ihminen, joka miettii asioita turhankin paljon etukäteen. Totta kai on hyvä suunnitella tulevaisuutta, mutta minulla tällainen suunnittelu menee joskus liiallisuuksiin.
Minulla on tätä koulua vielä noin kahdeksan kuukautta jäljellä, ettekä voi arvatakaan miten vaikeaa ja raskasta on yrittää panostaa opintoihin, jotka kiinnostavat hyvin vähän/ei ollenkaan. Koulun lopettaminen on ehdottomasti pyörähtänyt mielessä muutamaankin otteeseen, mutta tässä vaiheessa se tuntuisi typerältä, kun koulua on jäljellä vajaa vuosi. Toisekseen en voisi kuvitellakaan poistavani elämästäni ainutta "vakaata" asiaa. Jos lopettaisin koulun, olisin täysin tyhjän päällä. 

Olen pohtinut erilaisia mahdollisuuksia kosmetologin opintojen jälkeiselle ajalle, niistäkin kerroin jo jonkun verran edellisessä tekstissä. Minua kiinnostaisi niin paljon opiskella käsikirjoittamista tai ylipäätään elokuva-alaa, mutta pelkään, että tuollaisella alalla työllistyminen on vaikeaa, enkä lopulta elätä itseäni omalla alallani. Toinen ja vähän enemmän päätökseeni vaikuttava juttu on se, että Savon alueella ei ainakaan tietääkseni ole korkeakoulua, jossa voisi opiskella elokuva-alaa ja tämä kaupunki, johon päädyin vahingossa ja jonka piti olla vain väliaikainen asuinpaikka, on tullut minulle niin kovin rakkaaksi, etten millään haluaisi muuttaa ainakaan kovin kauas täältä. 

Tuleepa nyt näitä viittauksia edelliseen postaukseen, mutta whatever: edellisessä postauksessani sanoin, ettei elokuva- ja televisiomaskeeraus kiinnosta minua enää niin paljon, koska se on kovin koneellistettua. Ja onhan se. Mutta ei todellakaan kokonaan. Olen viime päivinä katsonut Face Off -nimistä TV-ohjelmaa, jossa siis kilpaillaan maskeeraamisessa. Enimmäkseen nimenomaan elokuvamaskeerausta ajatellen. Olen joskus pari vuotta sitten seuraillut kyseistä ohjelmaa, mutta nyt ajattelin katsella uudempia kausia ja voi että kuinka tuollaisen ohjelman katsominen muistutti minua rakkaudestani ja kiinnostuksestani elokuvamaskeeraukseen! 
Ongelma (työllistymisen rinnalla) on se, että Suomessa ei ole...en haluaisi sanoa "kunnon maskeerauskouluja", koska suomalaisten maskeerauskoulujen taso on varmasti oikein hyvä, mutta pikemminkin Suomessa ei ole nimenomaan elokuvamaskeeraukseen erikoistuneita kouluja. Ja onhan ulkomailla sijaitsevien maskeerauskoulujen taso jotain ihan toista kuin Suomessa. Toinen juttu on se, että vaikka Suomessa opiskelisikin maskeerausta, ei täällä ole tarpeeksi työtä elokuvamaskeerauksien parissa. Ei ainakaan sellaisien, mitä minä haluaisin tehdä. Pelkään, että jos opiskelen maskeeraajaksi Suomessa, päädyn johonkin kakkosen uutisiin puuteroimaan uutisankkurin pärstästä kiiltoa pois. Ei sillä että siinä mitään vikaa olisi, mutta en minä sellaista halua tehdä työkseni. 
Ulkomailla, erityisesti Yhdysvalloissa, olisi ihan erilaiset mahdollisuudet edetä maskeeraajan työssä ja niin kyllä käsikirjoittajankin hommissa. Yhdysvaltojen tai Britanniankin maskeerauskoulujen kurssit vain maksavat kymmeniä tuhansia euroja. 

Yritän kovasti siirtää kaiken tämän kriisin taka-alalle, koska rakastan vieläkin elämääni tällä hetkellä. Haluan nauttia tästä ajasta, mikä minulla on tässä kaupungissa, näiden ihmisten kanssa, koska tiedän sen loppuvan ennemmin tai myöhemmin. 
Näin eräänä päivänä netissä tekstin (en muista missä, luultavasti Facebookissa tai Instagramissa), mitä en edes muista sanasta sanaan, mutta se jäi mieleeni. Ideana oli, että onnellisuuden tunne katoaa, jos sitä ajattelee liikaa. Siksi onnellisina hetkinä ei pitäisi ajatella, miksi on onnellinen, vaan pitäisi vain todeta ja hyväksyä se tunne. Haluan yrittää elää tuon ohjeen mukaan, mutta kai olen sen verran pessimisti, että aina kun olen onnellinen, alan miettiä miksi olen onnellinen ja miten kaikin eri tavoin ne syyt voivat poistua elämästäni ja tuhota tuon tunteen. 

Laittaisin tähän loppuun muutaman kuvan keventämään tämän postauksen ahdistavuutta ja synkkyyttä, mutta kello on melkein puoli kaksi yöllä, enkä jaksa siirtää kuvia puhelimelta tietokoneelle. Sori! 
Tässä kuitenkin vielä muutama biisi, joita olen tykännyt kuunnella viime viikkoina. Yllättävän paljon suomalaista musiikkia!






Jospas ensi kerralla keksisi jotain vähän iloisempaa aihetta höpöteltäväksi, mutta se jää nähtäväksi. Voisin yrittää saada kuvia koneelle ja kirjoittaa vähän oikeita kuulumisia, enkä vain tätä ahdistavaa ajatuksenjuoksua. 

Muistakaa juoda paljon vettä, syödä tarpeeksi vihanneksia ja pitää itsestänne huolta yhtä paljon kuin pidätte niistä, jotka ovat teille tärkeimpiä!


lauantai 16. tammikuuta 2016

Nothing Burns Like the Cold

Joululoma on vietetty ja uusi vuosi alkanut. Totuin tänä vuonna jotenkin oudon helposti siihen, että nyt on todella uusi vuosi. 2015 tuntuu jo kaukaiselta ja 2016 tutulta, vaikka eihän tässä ole sitä edes kuukautta eletty.

Vietin joululoman perheeni luona entisessä kotikaupungissani, mikä oli tosi ihanaa. Vuosi vaihtui railakkaasti kavereiden kanssa Helsingin yössä ja sen jälkeen ehti vielä muutaman päivän ottaa rennosti ennen paluuta kotiin. Kyllä jo siinä parin viikon aikana ehtii tulla koti-ikävä ja haluaisi jo takaisin omaan kämppään, omien tavaroiden keskelle.

 Jouluaatto 


 Pakollinen selfie uudenvuodenaattona

 8.1.2016 kun lähdin takaisin kotiin. Oli vähän kylmä!

Talvi on nyt todellakin tullut. Eilen illalla mittari näytti 31 astetta pakkasta. Äsken kävin laittamassa auton lämmitykseen ja sillä sekunnilla kun astuu ovesta ulos, kasvot on aivan jäässä.
Minusta on ihanaa, kun on kylmää, pakkasta ja lunta, mutta joidenkin asioiden kohdalla toivoisin, että olisi aina kesä. Esimerkiksi tuo autoilu, mikä on talvisin yhtä helvettiä. Aina pitää käydä laittamassa lämmitys päälle, toivoa että on osannut käyttää tolpan ajastinta, puhdistaa auto lumesta ja jäästä, rukoilla että auto käynnistyy, jännittää kestääkö akku ja niin edelleen. Toisinaan toivon, että asuisin paikassa, missä en tarvitsisi autoa. Toisaalta tykkään autoilemisesta sen verran paljon, että hirvittää ajatella, ettei saisi säännöllisesti ajaa.

Koulussa ensimmäiset näytöt lähestyy hurjaa vauhtia ja se tuo oman stressinsä mukanaan. On älytöntä ajatella, että jo vuoden päästä tähän aikaan olen virallisesti kosmetologi. Tästä päästäänkin mukavasti aiheeseen, mikä kummittelee jatkuvasti takaraivossa. Mitä teen tämän koulun jälkeen? Olen aina aiemmin ajatellut, että haluan jatkaa teatterimaskeeraukseen ja siitä eteenpäin vielä televisio- ja elokuvamaskeeraukseen, mutta en ole enää varma. Teatterimaskeeraus ehkä innostaa minua nykyään enemmän, kuin elokuvamaskeeraus, koska elokuviin melkein kaikki tehdään nykyään tietokoneella. Olen aina halunnut ammatin, joka on oikeasti tarpeellinen. Sellainen, mitä ei mitenkään voi täysin koneellistaa. Sain myös jostain päähäni tuossa joululoman alkupuolella, että haluaisin korkeamman koulutuksen, kuin mikä minulla jo on. Nykyinen koulunihan on samantasoinen koulutus kuin lukio.
Olen aina rakastanut kirjoittamista ja kirjallisuutta ylipäätään. Lukion jälkeen itse asiassa aioin hakea opiskelemaan käsikirjoittamista, enkä ole ihan varma miksen sitten hakenutkaan. Nyt olen alkanut miettiä, että mitä jos tämän koulun jälkeen hakisinkin ammattikorkeaan käsikirjoittamista opiskelemaan. Toisaalta tuntuisi hölmöltä tehdä niin, koska kosmetologin ammatilla ei ole mitään tekemistä käsikirjoittamisen kanssa ja näin ollen nämä kaksi vuotta kosmetologikoulussa olisivat turhia.
Onneksi asioilla on aina tapana järjestyä tavalla tai toisella. Yritän kovasti keskittyä nyt tämän hetkisiin opintoihin ja pyyhkiä ajatuksista pois kaikki turhaan stressaavat asiat.

Olin jo lähemmäs vuosi sitten törmännyt Youtubessa videoihin käyttäjältä nimeltä PelleK. Hän on norjalainen muusikko, joka tekee omien biisien lisäksi paljon metalli covereita tunnetuistakin biiseistä. En ensin kuunnellut kovin paljoa tai tarkasti hänen tuotantoaan, mutta marraskuun lopussa/joulukuun alussa aloin eräänä iltana jostain syystä kuunnella tarkemmin ja holy fucking shit, tämä kaverihan on ihan uskomaton! Nukkumaanmeno myöhästyi tuona iltana usealla tunnilla, kun jäin vaan kuuntelemaan hänen covereitaan. Pari päivää myöhemmin tutustuin myös PelleK:n muutamaan omaan biisiin ja nekin ovat tosi hyviä!

PelleK - Elastic Heart

PelleK - Cloud Dancers

Tuo Cloud Dancers on PelleK:n oma biisi. Kaikki kaverini alkavat varmaan olla jo ihan kyllästyneitä koko kappaleeseen, koska kuuntelin sitä TODELLA paljon oikeastaan koko joulukuun ajan. Älyttömän ihana biisi.

Pari muuta löytöä, joita olen vasta nyt tammikuussa kuunnellut, on Agnes Obelin kappale Riverside. Olen katsonut viime aikoina Revenge-sarjaa, koska en ikinä katsonut sitä loppuun silloin, kun se tuli televisiosta. Anyways, tämä biisi soi jossakin jaksossa ja se oli niin kaunis että minun oli etsittävä se ja kuunneltava kunnolla.
Toinen löytöni on Bobaflexin biisi Bury Me With My Guns On. En löytänyt tähän hätään keinoa saada kyseistä biisiä tähän suoraan, koska Youtubessa siitä ei taida olla kuin live-versioita, mutta biisi löytyy Spotifysta. Kannattaa kuunnella, jos yhtään tykkää rokki-/metallimeiningistä.