lauantai 10. lokakuuta 2015

We're All Mad Here

Tuntuu vähän hassulta kirjoittaa tällaisesta aiheesta, kun en itsekään ole tosiaankaan oikeesti aikuinen, mutta kirjoitanpa kuitenkin.
Minusta on todella surullista huomata kuinka paljon teini-ikäiset miettivät sitä, mitä muut heistä ajattelevat. Edes kaikkein läheisimmille ystäville ei voi kertoa vaikka jostain bändistä mistä tykkää, koska kyseinen bändi ei ole yleisesti suosiossa ja kaverit eivät ehkä tykkäisi. Tietysti olen tiedostanut tämän "ongelman" nuorissa jo pitkään, mutta ajatus varsinaisesti heräsi, kun eräällä foorumilla pohdittiin, että kehtaako nuori osallistua hääblogissa järjestettävään arvontaan. Jokuhan voisi tunnistaa henkilön sähköpostiosoitteen perusteella ja luulla vaikka mitä! 

Tällainen ajatusmaailma on vaan jotenkin niin väärin. Tämä koko postaus tulee varmaan olemaan yksi iso klisee, mutta ihan oikeasti. Sillä ei ole mitään väliä, mitä muut ajattelevat. Niin kauan kun et satuta tai vaaranna teoillasi ketään, tee mitä haluat. Jos haluat käyttää vihreää huulipunaa ja kuunnella Mozartia niin go for it! Jos tykkäät uusimmista listahiteistä ja muodinmukaisista vaatteista, niin antaa palaa vaan! 

(Pinterest)

Olen tavallaan joutunut pohtimaan aika paljon tätä koko "omana itsenään olemista" kouluni takia. Opiskelemallani alalla kaikkien odotetaan näyttävän luonnollisilta, mutta kuitenkin hennosti näteiksi ehostetuilta. Tatuointeja ei saisi olla, ainakaan näkyvillä, ei myöskään lävistyksiä, paitsi tavalliset korvakorut. Kynsilakkaa saa olla, kunhan se on neutraalia. Hiuksien täytyy olla luonnolliset ja aina kiinni poissa kasvoilta. Minulle tälle ei sinänsä ole merkitystä, koska en aio opintojeni jälkeen jäädä tälle alalle, vaan jatkaa eteenpäin. Nämä opinnot ovat minulle tavallaan välivaihe matkalla haaveammattiini. 
Opettajani on kuitenkin todella tiukka näistä asioista, vaikka olemme "vain" opiskelijoita. Näiden ulkonäkömääräysten noudattaminen on minulle todella vaikeaa, koska tykkään meikata rajustikin. Minulla on kaksi tatuointia, joista toinen on ranteessa, eli todella näkyvällä paikalla, ja haaveilen jatkuvasti hankkivani lisää tatuointeja nimenomaan käsivarsiin. Tavallisten korvakorujen lisäksi minulla on rustossa pari reikää ja ensi viikolla tulee uusi korvalävistys. Kynsilakaksi tykkään valita mustan tai jonkun muun tumman värin, hiuksiin haluan ajella sivusiilin ja viimeksi tänään värjäsin shokkivärisiä raitoja. Vihaan pitää hiuksia kiinni, koska mielestäni se ei sovi minulle yhtään. 
En vain jaksa uskoa, että parin vuoden koulunkäynnin takia minun pitäisi muuttaa kokonaan se, miltä haluan näyttää, ja odottaa esimerkiksi tatuointien ottamista. Oli ala mikä hyvänsä, minusta on vaan niin väärin riistää joltakulta päätösvalta omasta ulkonäöstään. Ymmärrän kyllä, jos esimerkiksi uusi lävistys aiheuttaa jossakin ammatissa tulehdusvaaran tai muuta vastaavaa, mutta ei tatuointini tai silmänrajaukseni ole kenellekään vaaraksi. Eikä turkoosit raidat hiuksissa hyppää asiakkaan kimppuun. 
Tuollaiset ulkonäkörajoitukset ovat silmissäni todella vanhanaikaisia ja niistä pitäisi päästä eroon. 

Tähän loppuun on sanottava, että kirjoitan sitten näitä postauksia täysin tajunnanvirtana. Minulla on vaan joku ajatus ja alan kirjoittaa siitä suunnittelematta sen tarkemmin. Koska kirjoitan vain saadakseni purkaa ajatuksia. Siksi nämä postaukset päätyvät suurimmaksi osaksi johonkin ihan muualle mistä ne alkoivat, hypin aiheesta ja teksti voi olla sekavaa ja täynnä virheitä. Sori!

Pitäkää huolta itsestänne, että voitte pitää huolta toisistanne!

maanantai 5. lokakuuta 2015

This Is Halloween

Halloween on vuoden parasta aikaa ja nyt se aika on taas käsillä. 
Löysin netistä (ylläripylläri) Halloween -haasteen ja kun kerran tykkään kyseisestä juhlasta sekä kysymyksiin vastailusta, ajattelin vastata näihin tämän haasteen kysymyksiin.

1. Mikä on paras leffa katsoa halloweenina?
- Melkeinpä mikä tahansa kauhuleffa. Tietty vanhemmissa kauhuissa on sitä jotakin, sellaista aitoa tunnelmaa. Esim. Halloween, Nightmare on Elm Street, Hellraiser, The Shining ja niin edelleen.

2. Asteikolla 1-10 kuinka paljon nautit halloweenista?
- Onko asteikko tosiaan vain kymppiin asti? Varmaan joku loputon, halloween on ihan loistava juhla.

3. Mikä on paras muistosi halloweenista?
- Hmm, vaikea sanoa. Mikään ei sinänsä nouse ykköseksi, mutta tuli mieleen se, kun joskus ala-asteella (kun en edes tiennyt miksi halloweenia juhlitaan tai milloin se virallisesti on) halusin järjestää "bileet" halloweenina (toisin sanoen, kutsua muutaman ystävän yökylään ja pukeutua vampyyriksi). Sain tämän idean joskus syyskuussa, enkä malttanut odottaa oikeaa halloweenia, joten pidin juhlani yli kuukauden etukäteen. Olen kyllä vieläkin yhtä malttamaton! Voisin juhlia halloweenia viikoittain kuukauden putkeen.

4. Oletko aina rakastanut halloweenia?
- Edellisestä vastauksesta varmaankin voi päätellä, että kyllä olen.

5. Miten pääset halloweenin tunnelmaan?
- Miten voin välttää halloweenin tunnelman? Vastaus on, en mitenkään. Se tulee itsestään. Kohennan tunnelmaa polttamalla mustia kynttilöitä.

6. Paras halloweenkoriste?
- Kynttilät! Paljon kynttilöitä! Ja sitten varsinaisena halloweenina tekoverta on mukavaa roiskia ympäriinsä.

7. Lempituoksu halloweenina?
- Varmaankin sitten se kynttilöiden tuoksu. Se, mikä tulee kun kynttilän sammuttaa.

8. Lempikarkki?
- Salmiakki. Suklaa. En oikein perusta muista karkeista niin hirveästi.

9. Vampyyrit vai zombiet?
- En ole koskaan ymmärtänyt zombien hypettämistä, nehän ovat tylsiä. Eivät edes pelottavia. Valisten vampyyrit. Sellaiset vanhanajan pelottavat vampyyrit. Ne, jotka äärettömän kohteliailla ja hyvillä käytöstavoillaan ja eleganssillaan ja hienostuneisuudellaan ovat karmivia. Ne vampyyrit.

10. Mikä outo pelko sinulla on?
- Voi kuule. Mistä aloitan? Peilit, raollaan olevat ovet, vanhat valokuvat, pimeä, kovat äänet, unet, ovien avaaminen....ja pahin kaikista: vedenalaiset asiat. 

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Take Your Place Inside the Fire with Her

Tämä viikonloppu on ollut yksi parhaista ikinä. 
Perjantaina menin seitsemäksi aamulla työharjoitteluun. Aikaisin heräämisessä nyt ei ole mitään ihanaa, mutta työharjoittelussa sujui todella hyvin. Autoin jopa onnistuneesti asiakasta löytämään haluamansa tuotteen, vaikka hän ei puhunut sanaakaan suomea, ruotsia tai englantia. 
Töiden jälkeen värjäsin hiukset kestosävytteellä ja nyt color maskien, hopeashampoiden ja vaalennuksien jälkeen hiukseni ovat vihdoin aika lailla sellaiset platinablondit, jotka olen halunnut. 

Kuuden aikoihin lähdettiin parin kaverin kanssa ajamaan Joensuuhun katsomaan Poets of the Fallin keikkaa. Muutaman mutkan jälkeen löydettiin oikea paikka ja oltiin lopulta paikalla sen verran ajoissa, että päästiin ihan eturiviin. Mahtavaa!



Nelisen kertaa keikan aikana pääsin herkistelemään ja yhden biisin aikana kyyneleet valui ihan kunnolla pitkin kasvoja. Minulle tärkein kappale koko maailmassa on Poets of the Fallin Roses ja olen aina toivonut kuulevani sen livenä. Olin käynyt kahdesti ennenkin tämän bändin keikalla ja nyt, kolmannella kerralla, toiveeni toteutui. Sillä sekunnilla kun tajusin mikä biisi on tulossa, silmiin kertyi kyyneleitä, enkä pystynyt edes laulamaan kunnolla mukana, kun itketti niin paljon. En olisi oikeasti ikinä uskonut, että minuun iskee tuollainen reaktio, mutta niin vain kävi. 
Keikka oli kokonaisuudessaan tietysti aivan älyttömän hieno! Mitä muutakaan sitä voi lempibändiltään odottaa. Luulenpa, että vaikka laulaja unohtaisi sanat ja kitaristit soittaisivat nuotin vierestä, olisin silti aivan liekeissä.



Kävin jo useampia viikkoja sitten kyselemässä paikallisesta Kultajousesta tätä Poets of the Fallin suunnittelemaa Hopecatcher -korua. Korut olivat siinä vaiheessa jo loppuunmyyty, mutta ihana myyjä tilasi toisesta liikkeestä vielä yhden minua varten tähän myymälään. Pelkäsin, ettei koru ehdi saapua ennen perjantain keikkaa ja olin tavallaan menettänyt jo toivon siitä, että saisin korun keikalle. Työharjoittelun jälkeen kuitenkin huomasin puhelimeeni saapuneen tekstiviestin, jossa kerrottiin, että tilaamani tuote on tullut myymälään. Tietenkin juoksin heti (vain tien toiselle puolelle) noutamaan riipustani. 

Tuo koru on muuten itsessäänkin mielestäni todella kaunis ja simppeli. Erityisen paljon tykkään tuosta ketjusta, joka ei ole sellainen perinteisen näköinen ohut ja tasainen, vaan vähän tuollainen rock-henkisempi(?) ja jämäkämpi. Ketju on myös kivan pitkä, tuota kuvaa varten kiepautin ketjun kahdesti kaulani ympäri ja se oikeastaan toimii tosi hyvin niinkin. Tykkään tosin enemmän pitkistä ketjuista, joten tuo on täydellinen! Ja mikä parasta, koru symboloi paitsi lempibändiäni, myös...no, Hopecatcher. Eiköhän tuo mielettömän kaunis nimi kerro tarpeeksi.

Matka Joensuusta takaisin kotiin perjantain ja lauantain välisen yön myrskyssä oli melko mielenkiintoinen. Tietenkin oli ihan pilkkopimeää ja tie oli mutkainen, onneksi asfaltoitu, mutta metsän ympäröimä. Aina kun tuli vähänkin avoimempi kohta, auto rupesi heittelehtimään tuulen mukana. 
Yhdessä kohtaa vastaan tuli auto, minkä takia tietenkin napsautin pitkät valot pois. Samantien auton mentyä ohi, en ehtinyt edes laittaa pitkiä takaisin päälle, puoliksi tielle (juuri meidän kaistalle) oli kaatunut iso puu. Reaktionopeus ja keskittyminen olivat onneksi kunnossa ja ehdin väistää niin ettei käynyt mitään vakavaa. Auto otti vähäsen osumaa puun latvasta ja kärsi pieniä vaurioita, mutta ei mitään toimintaa haittaavaa. Ei muuta kuin soitto hätäkeskukseen ja kertomaan tuosta puusta, että se käytäisiin korjaamassa pois. Tuolla kyseisellä tiellä on muistaakseni vielä satasen nopeusrajoitus ja jos siitä vauhdista täräyttäisi päin puuta...ei hyvin kävisi. Meillä oli todellakin tuuria matkassa! Loppumatka kotiin ajettiinkin sitten erityisen hiljaa ja valppaina, sen verran kuitenkin säikähti. Mitä olisikaan elämä ilman vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Lauantaina vietettiin aikaa kavereiden kanssa pienellä porukalla. Kuunneltiin musaa ja höpöteltiin ja loppuillasta lähdettiin vielä vähän tanssimaan. Vaikka yöunet jäikin aika vähäisiksi, oli tosi hauskaa!
Tämä sunnuntai menikin vähäisen nukkumisen takia melko laiskasti. Nukuin myöhään, nousin ylös vielä myöhempään ja sitten lähdettiin katsomaan käärmeitä ja muita otuksia matelijanäyttelyyn. Kuvia en harmikseni muistanut siellä ottaa (enkä tiedä olisiko siellä saanutkaan kuvata), mutta kokemus oli hieno! Sain pidellä kuningaspytonia ja berberinskinkkiä ja olisin voinut ottaa kaikki käärmeet ja liskot heti mukaan kotiin! Käärmeet ja liskot on vaan niin ihania. Näytteillä oli myös hämähäkkejä, mutta sellaista en kyllä ikinä huolisi vaikka maksettaisiin. 
Olen oikeastaan jo vuosia halunnut lemmikikseni käärmeen tai jonkin pikkuisen liskon, mutta en vain jostain syystä ole sellaista hankkinut. Toisaalta hyvä juttu, koska olen nykyään tosi vähän kotona, joten olisi vähän tylsää aina jättää lemmikki yksin kotiin. Nytkin harmittaa, kun lemmikkipupuni joutuu olemaan melko paljon yksin.
Matelijanäyttelyn jälkeen mentiin pienellä porukalla kaverin luo katsomaan Napapiirin Sankareita, kun osa ei ollut nähnyt tuota ensimmäistä osaa vielä. Pitihän se näyttää, hauska leffa kun on. 

 Tässäpä epämääräinen perjantailta ennen kun lähdettiin keikalle. Olen jotenkin ihan rakastunut tällaisiin ylieditoituihin, salamalla otettuihin, jopa ylivalottuneisiin kuviin, joissa tausta on melkeinpä ihan musta ja itse olen tuollainen haamunvalkea. Mikähän siinä on, että kaverit aina puhuvat siitä kuinka eivät jaksaisi läträtä itseruskettavien kanssa, mutta haluavat olla ruskettuneita ja sitten minä haluan olla tuollainen kalmankalpea ja vältän poskipunankin käyttöä...jännää, miten paljon ihmisten ihanteet voi vaihdella, vaikka ollaan ihan samasta maasta ja samanhenkisiä tyyppejä.

Aina välillä kuuntelen normaalisti jotain biisiä, jonka olen kuullut monet kerrat ennenkin. Sitten yhtäkkiä kaikki loksahtaa jotenkin kohdalleen ja huomaan biisin sanoman, tarkoituksen ja kaikki ulottuvuudet ihan uudella tavalla. Rakastun biisiin, kuuntelen sitä repeatilla seuraavat pari viikkoa ja sitten siirryn seuraaviin biiseihin. Tällaista biisiä ei ole pitkään aikaan tullut eteen, mutta nyt jostain syystä sellainen ilmestyi. Kyseessä on Disturbedin Inside the Fire. Tuo kappale on vain jotenkin niin karmivan surullinen. Kappalehan kertoo siitä, kuinka bändin laulajan tyttöystävä teki itsemurhan ja tämä laulaja harkitsee sen takia tappavana itsensä myös. Biisin "puheäänenä" toimii paholainen, joka houkuttelee laulajaa itsemurhaan, jotta tämä voisi olla taas rakkaansa kanssa. Rankkaa kamaa.


Palatakseni vielä tuohon Poets of the Fallin keikkaan; keikan loputtua bändin laulaja Marko sanoi ennen kun poistui lavalta "Pitäkää huolta itsestänne, että voitte pitää huolta toisistanne". Se todellakin osui ja upposi, enkä tiedä parempaa tapaa ilmaista kuinka tärkeää on huolehtia itsestään, ei vain itseään varten, vaan myös muita varten ja kuinka parempi paikka maailma olisi, jos kaikki vain noudattaisivat tuota yksinkertaista virkettä.

Huh, innostuinpas höpisemään! Nyt kun olen saanut purettua tämän liudan ajatuksia, voin mennä rauhassa nukkumaan. Tämä uskomattoman upea viikonloppu mielessäni lähden kohti uusia koitoksia.





torstai 1. lokakuuta 2015

Autumn is a second spring when every leaf is a flower

Syksy on lempivuodenaikani ja lokakuu sen paras kuukausi. Pääasiassa koska ruska on silloin kauneimmillaan ja Halloween on lokakuussa.

Halloween on mielestäni paras juhla ja minulla se alkaa heti lokakuun ensimmäisenä päivänä ja jatkuu aina marraskuun ensimmäiseen päivään saakka. Joissain tapauksissa vielä sen jälkeenkin, esimerkiksi tänä vuonna suunnitelmissa on Halloweenin juhlintaa vielä reippaasti marraskuun puolella. Ei kyllä haittaa yhtään, että vuoden mahtavin juhla jatkuu näin pitkään!

Rakastan kyselyihin vastaamista ja kun tänään huomasin Youtubessa videon "Fall Tag", ajattelin vastata syysaiheisiin kysymyksiin.

Fall Tag

1. Paras tuoksu kynttilässä?
- Rakastan tuoksukynttilöitä! Vielä en ole koskaan löytänyt parempaa tuoksua kuin löysin modernin taiteen museosta Emmasta useampia vuosia sitten. Tuoksuna siinä on koivu ja se on vain niin taivaallisen tuoksuinen. Olen polttanut sitä vain "erikoistilanteissa", joten se ei ole vieläkään loppunut. Kun joskus poltan sen loppuun, minun on varmaan käytävä ostamassa uusi.

2. Kahvi, tee vai kuuma kaakao?
- Ehdottomasti tee! Kaakao on myös ihanaa, mutta sitä ei jaksa loputtomiin makeuden takia. Tee on täydellinen juoma ja syksyllä (ja talvella) sitä tulee juotua vielä tavallista enemmänkin. Suosikkini on Nordqvistin Viisasten Tee. Kahvia en juo ollenkaan.

3. Mikä on paras syysmuistosi?
- Ensimmäisenä tulee mieleen se, kun ehkä noin 13-vuotiaana olin mummolassa serkkuni kanssa ja heidän pellollaan oli muovittomia pyöröpaaleja. Vietimme koko päivän pellolla leikkien, kiipeillen paalien päällä ja höpötellen. Se on todella hauska ja ainutkertainen muisto!

4. Mikä on lempikirjasi lukea syksyllä? 
- En ole viime aikoina ehtinyt lukea juurikaan. Tällä hetkellä minulla on kesken Taru Sormusten Herrasta, mutta en oikein etene sen lukemisessa. Viimeksi luin Hohdon ja se on kyllä ehdottomasti kaikkien aikojen lempikirjani. Tosin taisin saada sen luettua jo enemmän kesän puolella.

5. Kummasta meikkitrendistä pidät enemmän: tummat huulet vai kissarajaus?
- Kissarajaukset kuuluvat arkimeikkiini ympäri vuoden, joten näin erityisesti syksyä ajatellen vastaus on tummat huulet. Keväällä ja kesällä pidän mieluummin pinkkejä ja oransseja huulipunia, kun taas syksyllä ja talvella valitsen ennemmin tummanpunaiset ja luumuiset sävyt.

6. Paras tuoksu syksyyn?
- En ole ihan varma tarkoitetaanko tässä nyt hajuvettä ja jos näin on, niin en todellakaan osaa vastata. En ole hajuvesi-ihmisiä, omistan yhden hajuveden kerrallaan ja kun se parin vuoden jälkeen loppuu, "joudun" ostamaan uuden. En nauti yhtään hajuvesien ostelusta.

7. Lempiruoka syksyllä?
- Alunperin kysymyksessä kysyttiin kiitospäivän lempiruokaa, mutta Suomessahan ei tietenkään kiitospäivää juhlita, joten muutin kysymyksen tuohon muotoon. Täytyy sanoa, että syön paljon raskaampaa ruokaa syksyllä kuin esimerkiksi kesällä, varmaankin siksi kun on kylmempi. Kinkkukiusaus on ehkä ollut ainakin tämän syksyn suosikkiruoka.

8. Millainen syksyn sää on siellä missä asut?
- Suomen syksy....sateista ja silloin tällöin aurinkoisia päiviä. Pimenevät illat. Pakkasyöt alkavat.

9. Eniten käyttämäsi neule?
- Minulla on todella vähän oikeasti lämpimiä pitkähihaisia paitoja. Omistan ehkä kolme neuletta. Suosikkini on Morticiasta ostettu musta, melko ohut neuletakki, jossa on pitsiä edessä.

10. Paras kynsilakka tänä syksynä?
- Ostin juuri Lumenen "Arctic Sky" lakan, mutta se oli pienoinen pettymys. Se nimittäin näyttää kynnellä aivan mustalta, vaikka purkissa näyttää todella tummansiniseltä. Suosikiksi taitaa nousta Kone Helsingin violetti kynsilakka.

11. Jalkapallopelit vai lehtikasoihin hyppiminen?
- En harrasta kumpaakaan, mutta valitsen lehtikasat.

12. Kapealahkeiset farkut vai leggingsit?
- En ole koskaan oikein päässyt mukaan tähän leggingsi-juttuun, joten farkut.

13. Mikä on sellainen asia, mitä kukaan ei tiedä sinusta?
- En oikein tiedä miten tämä liittyy syksyyn. No tuota...harva tietää, että uskon yliluonnollisiin asioihin, mistä kirjoitin tuossa päivänä eräänä postauksenkin.

14. Maiharit vai Uggit?
- Maiharit! Rakastan maihareita ja käyttäisin niitä mielelläni vuoden ympäri. Harmi vaan ne ovat liian kuumat käyttää kesällä. Uggit ovat mielestäni aika karmeat ja eivät yhtään minun tyyliset.

15. Onko Pumpkin Spice Latte hypetyksen arvoinen?
- En tiedä, en ole maistanut. Tuskin on, luulisin että se nyt vaan sattuu olemaan jonkinlainen jokavuotinen syystrendi, vähän niinkuin tumma huulipuna.

16. Lempisarja syksyllä?
- Niin, monet TV-sarjathan jatkuvat näin syksyllä. Vastakseni on ehdottomasti Supernatural, jonka 11. kausi alkaa ensi viikolla.

17. Mikä kappale saa sinut syystunnelmaan?
- Poets of the Fallin Clevermind, varmaankin vain siksi, että siinä lauletaan "Look the leaves are dead". Toisaalta tykkään kuunnella paljon rauhallista, synkkää ja surumielistä musiikkia syksyllä.