sunnuntai 27. syyskuuta 2015

I see dead people

Ihan alkuun haluan tunnustaa yhden asian. Tai no, en tiedä onko se niinkään tunnustus, mutta teen nyt selväksi tämän jutun: minä uskon yliluonnollisiin asioihin. Ainakin jossain määrin.

Aaveet, kummitukset, henget (...millä nimellä edesmenneiden maan päälle jäävää energiaa/sieluja haluaakaan kutsua) ovat minulle itsestäänselvyys. En näe mitään syytä miksen uskoisi niihin. Olen itse nähnyt ja kokenut asioita, joita ei voi selittää muulla keinoin ja en ole ainut jolla on tällaisia kokemuksia. Mielestäni ei ole mitään väärää, jos uskoo henkimaailmaan. Miljoonat ihmiset uskovat monikätiseen jumalaan tai parrakkaaseen kaikkivaltiaaseen taivaassa, joten miksi aaveisiin uskovaa pidetään täysin sekopäisenä? 

En ole aivan varma minkälaisiin henkiin uskon. Tai pikemminkin en tiedä miksi jotkut ihmiset jäävät tänne vielä kuolemansa jälkeenkin. Ehkä kuollut saa päättää haluaako jäädä aaveena maan päälle vai siirtyykö mieluummin taivaaseen/helvettiin/tyhjyyteen/mihin vaan. Ehkä henget voivat käydä sieltä kuolemanjälkeisestä paikasta (mikä se sitten onkaan) aina välillä maan päällä hengailemassa. En todellakaan osaa sanoa.



Oli miten oli, en varsinaisesti pelkää aaveita. Paranormaalit kokemukset on aina vähän pelottavia, mutta en suoranaisesti pelkää niitä. Uskon, että aaveet voivat olla täysin harmittomia, mutta jotkut saattavat olla jopa hengenvaarallisia. Jonkinlainen terve pelko on syytä olla mukana näissä asioissa. 

Haluan joskus hyvällä ajalla kirjoittaa postauksen paranormaaleista kokemuksistani, mutta nyt ei ole aikaa paneutua niihin. Haluan suunnitella sitä tekstiä vähän enemmän, tämä oli lähinnä vain tällainen tajunnanvirran tulos.

Yritän kovasti muistaa ottaa enemmän kuvia ihan arkisista jutuista, että saisin tehtyä sellaisia kuulumisia-postauksia. En vain ole tottunut kuvaamaan aina kaikkialla kaikkea. Toki voisin kertoa ihan vain tekstinä mitä olen tehnyt ja missä ollut, mutta onhan kuvallinen postaus aina paljon hauskempi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti