perjantai 27. marraskuuta 2015

To Improve Is to Change

Minulla on useiden vuosien ajan hiusväri vaihtunut aika tiuhaan tahtiin. Viimeiset pari vuotta olen kiikkunut punertavan oranssin ja blondin rajoilla, viimeksi tänä syksynä vaalensin hiukset taas punertavasta takaisin vaaleaan. Innostuin jostain syystä kokeilemaan ihan tosi vaaleaa, kylmää, melkein hopeista blondia sävyä ja tykkäsin siitä tosi paljon. 

Ikävä kyllä luonnollinen värini on enemmän lämpimän sävyinen ja se lämmin halusi aina tulla esille, vaikka kuinka käytin hopeashampoota ja keltaista pois taittavaa hiusmaskia. Siihen päälle vielä tyvikasvu niin eihän sellaista rumbaa jaksa kauaa. 
Päätin nyt sitten jättää tämän platinablondin taakseni ja värjätä hiukseni mahdollisimman lähelle luonnollista sävyäni. En halunnut käyttää kestoväriä, koska hiukseni ovat muutenkin jo huonossa kunnossa, joten päädyin ennestään tuttuun Four Reasonsin kestosävytteeseen. Sävyjen joukosta sattui vielä löytymään sopivalta vaikuttava väri, Honey Bunny.
Sanon nyt vielä tässä, että RAKASTAN tätä väriä! Minusta tuntuu, että lämpimät sävyt käyvät minulle paremmin, koska ihoni on keltapohjainen eli lämpimän sävyinen. Sopii vaan paremmin yhteen ja tokihan luonnollinenkin hiusvärini on lämmin sävyltään. 

Höpisinpä taas ehkä turhan paljon. Kuvasin siis videon tästä värjäysprosessista ja tässä se on!



Loppuun vielä tällainen tosi harvinainen kuva, koska minähän jopa hymyilen siinä! Oho!



Pitäkää huolta itsestänne, että voitte pitää huolta toisistanne.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Everyday Makeup

Minulla ei ole varmaan koskaan ollut sellaista yhtä tiettyä yksinkertaista meikkiä, jonka tekisin lähes päivittäin. Nyt olen kuitenkin huomaamattani kehittänyt itselleni tietyn meikkirutiinin, joka toistuu aina kouluun ja toisinaan muutenkin, jos en jaksa tai ehdi tehdä mitään kovin ihmeellistä meikkiä.

Innostuin sitten tekemään videon tästä meikistäni, vaikka siinä ei todellakaan ole mitään kovin kummallista tai uutta. Tuntui vaan siltä, että haluan tehdä meikkivideon. Toivottavasti tykkäätte! Toivon myös, että ehkä tulevaisuudessa teen enemmänkin videoita, mutta se jää nähtäväksi.


Pitäkää huolta itsestänne, että voitte pitää huolta toisistanne.

perjantai 6. marraskuuta 2015

From Darkness to Light

Tänään työharjoittelussa Sokoksella huomasin, että kaikkia ihanan jouluisia tai muuten vaan talvisia meikkejä on saapunut valikoimiin! Myös erilaisia lahjapakkauksia sekä joulukalentereja alkaa näkyä kaupoissa.
Vaikka jokusen tuotteen varmaan hankinkin, suuri osa jää vain haaveilun tasolle. Ajattelinpa siis kerätä tähän kuvia niistä tuotteista, joita itselleni haluaisin.

(Kaikki kuvat Sokoksen verkkokaupasta)

1. Lumene Glitter Top Coat - tämä kultainen glitteri on tarkoitettu ripsiin maskaran päälle. Olisi aivan ihana laittaa esimerkiksi vain alaripsiin tai ihan ripsien kärkiin! Suunnittelin myös, että tätähän voisi levittää luomellekin; ei varmaan sotkisi yhtä paljon kuin irtoglitteri. Saatavana myös hopeisena.

2. Lumene Gel Effect -kynsilakka (Lumienkeli) - kuvittelisin, että tämä olisi aivan täydellinen mustan tai todella tummansinisen kynsilakan päällä. Tulisi sellainen lumisade-efekti.

3. Isadora Glitter Lash & Brow -glittergeeli - kuten nimikin jo sanoo, tätä glitteri kuuluisi myös laittaa ripsiin tai kulmakarvoihin. Itse voisin kuvitella levittäväni tätä myös luomille, huulille ja ehkä vähän highlightiksikin...taivas on rajana! Tämä on myös saatavilla hopeisena.

4. Isadora Holographic Nails -kynsilakka (Jet Setter) - rakastan tätä kultaisen sävyä. Se ei ole ollenkaan keltainen kulta, mutta ei ehkä ihan puhdas ruusukultakaan. Tosi kaunis väri! Tämä pääsisi varmaan tosi hyvin oikeuksiinsa jonkin neutraalin tai jopa ihan valkoisen lakan päällä.

5. Lumene Blueberry -nestemäinen rajausväri (Intense Crystal) - tämä näyttää päällisin puolin ihan tavalliselta nestemäiseltä rajausväriltä, mutta jättää jälkeensä ihanasti kimaltavan mustan rajauksen. 

6. Gosh Velvet Touch Matt -huulipuna (Matt Plum) - matat huulet ovat suosiossani, koska matat värit yleensä pysyvät paremmin. Mielestäni ne myös näyttävät paremmilta, varsinkin jos silmät ovat täynnä glitteriä. Näitä tummia, tummanpunaisia, luumunsävyisiä huulipunia ei voi olla koskaan liikaa! Ne ovat vain niin täydellisiä syksyyn ja talveen. Olen myös aika rakastunut sellaiseen "high fashion"-meikkiin, jossa kulmat ovat tummat ja vahvat, silmissä melko minimaalinen meikki ja huulet ovat tummat.

7. Lumene Gel Effect -kynsilakka (Tähtien Sykkeessä) - en ole oikeastaan itse edes kokeillut näitä Lumenen geelilakkoja, mutta olen kuullut niistä vain hyvää. Tämä sävy on täydellinen tummanpunainen syyslakka, mutta kimalteidensa ansiosta se sopii myös jouluaikaan!

8. Gosh Velvet Touch Matt -huulipuna (Matt Classic Red) - sama juttu kuin noissa tummissa huulipunissa, klassisen punaisia huulivärejäkään ei voi koskaan olla liikaa. Mattapintaista punaista huulipunaa en vielä omistakaan, joten tämä olisi ihan must-juttu jouluksi.

9. Isadora Eye Shadow -luomiväripaletti (Golden Eyes) - tämä on ehdoton suosikkini. Paletti suorastaan hyppäsi eteeni hyllyltä heti kun kävelin kosmetiikkaosastolle tänään aamulla. En ehtinyt svatsailemaan (ihana suomennos, vai mitä?) kuin vain tuota kultaista ja sitten tuota kaikkein vaaleinta, vasemmalla puolella olevaa sävyä. Kultainen väri oli kaikkea, mitä kultaiselta luomiväriltä voi haluta: pigmenttinen, tarpeeksi shimmerinen, ei liian pölyinen, eikä liian keltainen. Tuo vaalea väri oli positiivinen yllätys; siitä ei nimittäin lähtenyt juurikaan mitään väriä, vaan pelkästään sellaista haaleaa shimmeriä/pientä glitteriä. Sitä kun laittaa minkä tahansa matankin luomivärin päälle niin oijoi, miten mahtavaa! Tykkään siitä, että mukana on myös tuollainen violettiin taittava ruskea, koska se tuo kultaiset sävyt tosi hyvin esille. Tämä olisi melkein pakko käydä hankkimassa!

Myymälässä oli myös ihana joulukalenteri, mikä ei kylläkään liity kosmetiikkaan millään tapaa. Nimittäin teejoulukalenteri! Joka päivälle sieltä tulee erilainen tee, josta sitten saa tehtyä käsittääkseni yhden kupillisen. Minun on varmaan pakko (kaikkea sitä ihmisen onkin "pakko" ostaa...) ostaa tämäkin, koska ajatus siitä, että joka päivä jouluun asti saisi juoda kupillisen jotakin ihanaa teetä...oi ihanuutta!

No niin, nyt olen varmaan ylikäyttänyt sanaa "ihana" tarpeeksi, joten tässä kaikki tällä kertaa. Muistakaahan kaikki haaveilla jostakin ihanasta, oli se sitten konkreettisia esineitä tai jotakin ihan muuta!

Pitäkää huolta itsestänne, että voitte pitää huolta toisistanne.

maanantai 2. marraskuuta 2015

It Is Better to Light a Candle Than Curse the Darkness

Aika menee niin nopeasti. Tuntuu kuin vasta eilen olisin innolla odottanut syysloman alkua ja nyt syysloman loppumisesta on kulunut jo viikko. Paljon on tapahtunut ja samalla ei kauheasti mitään. Voisi kai sanoa, että olen tehnyt paljon kaikkia pieniä juttuja, mutten juurikaan mitään ihmeellistä.



Juuri ennen syysloman alkamista kävimme kouluryhmämme kanssa Helsingissä I Love Me -messuilla. Olin suunnitellut ottavani messuilta paljon kuvia, mutta ilmeisesti kaikki huomio meni shoppailuun ja unohdin kokonaan valokuvata. Messuilla oli paljon väkeä, kojuille sai jonottaa aika kauan ja välillä sai ajatella olevansa onnekas jos pääsi edes liikkumaan eteenpäin. Kaiken kaikkiaan messut olivat kuitenkin uskomattoman hieno kokemus, vaikka itseäni eniten kiinnostanut kauneusosasto olikin kaikkein ruuhkaisin. Onneksi ns. ammattilaispuolella, jonne pääsi vain alan ammattilaiset ja opiskelijat, oli paljon väljempää ja pääsi tutkimaan tuotteita vähän tarkemmin. Tuolta messuilta tarttui mukaan vaikka mitä, mutta en ala ostoksiani tässä sen enempää luettelemaan. Ehkä teen myöhemmin niistä erillisen postauksen.


Illalla messujen jälkeen kävin kämppikseni kanssa ottamassa lävistykset, joten nyt minulla on vihdoinkin pitkään haaveilemani tragus tuon industrialin lisäksi. Minusta tuntuu, että tragusin tekeminen sattui enemmän kuin industrialin, mutta voi olla etten vaan muista miltä industrialin tekeminen tuntui. Siitä on kuitenkin jo yli puolitoista vuotta. Anyway, en kadu tragusin ottamista yhtään, se on tosi hienon näköinen ja parantuukin melko nopealla tahdilla.



Syysloma meni melko rennoissa merkeissä; kävin mummolassa ja tallilla, näin kavereita sekä vietin aikaa siskoni Sinin ja hänen tyttärensä Melinan kanssa. Sini hankki tuossa syysloman aikana toisen kanin edellisen seuraksi ja voi että kun ne ovat söpöjä yhdessä! Päätin, että saa loppua minultakin tämä vatvominen ja leikkautan oman kanini mahdollisimman pian, jotta saan hankittua sille kaverin. Olen itse melko vähän kotona ja olen tainnut jo aiemmin sanoa kuinka ihan sydämeen sattuu kun Luci-raukka joutuu olemaan niin paljon yksin. Eikä ihmisseura toki muutenkaan korvaa lajitoveria. Suunnitelmissa on, että jouluun mennessä minulla olisi jo kaksi kania!
Alemman kuvan meikki on syysloman loppupuolelta, kun vietettiin muutaman kaverin kanssa iltaa. Olen aina jotenkin karttanut punaista luomiväriä, mutta nyt kokeilin tehdä silmämeikin punaista käyttäen ja tykkään kyllä lopputuloksesta! Punainen on mielenkiintoinen väri, koska sen käyttö voi olla haastavaa silmämeikissä, eikä sitä saa missään nimessä olla liikaa, mutta punainen tuo todella ihanasti esille muita sävyjä. Tuokin ruskea, mitä käytin punaisen kanssa, on yleensä melko lämpimän sävyinen, mutta punaisen rinnalla siitä tulee esiin jopa vähän lilan vivahdetta.



Halloweenkin tuli ja meni ja nyt saa minun puolestani alkaa intoilla joulusta! Jaanpa kuitenkin vielä pari Halloweenin meikkijuttua. Lauantaina istuttiin iltaa kavereiden kanssa Halloweenin kunniaksi ja ylemmässä kuvassa näkyy oma meikkini. Halusin käyttää valkoisia piilareitani, joten päätin jättää kasvot melko "tyhjiksi". Laitoin vain tummat kulmat, lilaa huulipunaa, vähän sinertävät varjostukset ja paljon korostuksia. Piilarit tuli tosi kivasti esille!
Perjantaina meikkailin ihan muuten vaan huvikseni kaveristani Darth Maulin. Oltiin just torstaina katsottu Star Warseja, joten pitihän siitä nyt vähän edes inspiroitua.
Keskiviikkona oltiin toisella paikkakunnalla varsinaisissa Halloween-bileissä, jossa minulla oli vähän tujumpi meikki mustien sclerojen kera. Tykkäsin siitä meikistäni tosi paljon, mutta minulla ei ole siitä kunnon kuvia! Pääsin koulusta keskiviikkona kahdelta, bileet alkoivat kuudelta, ennen lähtöä piti vielä käydä kaupassa ja makseerata itsensä sekä kämppis ja kaiken kukkuraksi tuonne bilepaikalle on kotoani matkaa reilu tunti. Siinä kiireessä ei vain ekana ollut mielessä kuvien ottaminen, vaikka kovasti nyt jälkeenpäin harmittaa, ettei niitä kuvia ole. Onneksi meikkini ei ollut kovin monimutkainen, joten voisin tehdä sen joku päivä uudelleen ja ottaa kuvia sitten. Tein itse asiassa viime vuonnakin niin Halloween-maskini kanssa.

Nyt on sitten taas paluu arkeen Halloweenin pyörteistä. Illat pimenee huimaa vauhtia, tänäänkin alkoi hämärtää jo neljän aikoihin. Pimeä ei haittaa minua yhtään, on vain ihanaa kun maailman meno tuntuu vähän niin kuin hidastuvan ja kaikkialla on kuin olisi vähän hiljaisempaa. Poltan kynttilöitä ahkerasti ja juon liikaa glögiä. Täydellinen avaus talvelle!
Tosin ei tässä kauheasti ehdi laakereillaan lepäämään. Koulussa ja työharjoittelussa on käytävä, toisen kanin hankintaprosessia edistettävä, maskeerausta pitäisi saada treenattua ja tuleviin näyttöihin on valmistauduttava. Tähän päälle vielä sosiaalinen elämä niin huh-heijaa!
En oikeasti usko, että elämäni on koskaan ennen ollut näin täynnä menoa ja meininkiä, mutta jotenkin se ei haittaa minua yhtään. On vaan ihanaa, kun on paljon tekemistä! Jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä on työ ja hupi oikeassa tasapainossa ja se tuntuu hyvältä. Lisää tällaista, kiitos!


Loppuun vielä tämän hetken suosikkibiisi. Ei vissiin mikään ihme, että se on Poets of the Fallin kappale. Oikeastaan minun "hetkellinen" suosikkibiisini ei ole pitkään aikaan ollut Poets of the Fallin. Olin jo ajatellut, että olen kuullut kaikki tuon bändin biisit niin läpikotaisin, että yksikään niistä ei voi enää tällä tavalla yllättää kauneudellaan, mutta ilmeisesti niin voikin sitten vielä käydä. Hyvä niin!

Pitäkää huolta itsestänne, että voitte pitää huolta toisistanne!

lauantai 10. lokakuuta 2015

We're All Mad Here

Tuntuu vähän hassulta kirjoittaa tällaisesta aiheesta, kun en itsekään ole tosiaankaan oikeesti aikuinen, mutta kirjoitanpa kuitenkin.
Minusta on todella surullista huomata kuinka paljon teini-ikäiset miettivät sitä, mitä muut heistä ajattelevat. Edes kaikkein läheisimmille ystäville ei voi kertoa vaikka jostain bändistä mistä tykkää, koska kyseinen bändi ei ole yleisesti suosiossa ja kaverit eivät ehkä tykkäisi. Tietysti olen tiedostanut tämän "ongelman" nuorissa jo pitkään, mutta ajatus varsinaisesti heräsi, kun eräällä foorumilla pohdittiin, että kehtaako nuori osallistua hääblogissa järjestettävään arvontaan. Jokuhan voisi tunnistaa henkilön sähköpostiosoitteen perusteella ja luulla vaikka mitä! 

Tällainen ajatusmaailma on vaan jotenkin niin väärin. Tämä koko postaus tulee varmaan olemaan yksi iso klisee, mutta ihan oikeasti. Sillä ei ole mitään väliä, mitä muut ajattelevat. Niin kauan kun et satuta tai vaaranna teoillasi ketään, tee mitä haluat. Jos haluat käyttää vihreää huulipunaa ja kuunnella Mozartia niin go for it! Jos tykkäät uusimmista listahiteistä ja muodinmukaisista vaatteista, niin antaa palaa vaan! 

(Pinterest)

Olen tavallaan joutunut pohtimaan aika paljon tätä koko "omana itsenään olemista" kouluni takia. Opiskelemallani alalla kaikkien odotetaan näyttävän luonnollisilta, mutta kuitenkin hennosti näteiksi ehostetuilta. Tatuointeja ei saisi olla, ainakaan näkyvillä, ei myöskään lävistyksiä, paitsi tavalliset korvakorut. Kynsilakkaa saa olla, kunhan se on neutraalia. Hiuksien täytyy olla luonnolliset ja aina kiinni poissa kasvoilta. Minulle tälle ei sinänsä ole merkitystä, koska en aio opintojeni jälkeen jäädä tälle alalle, vaan jatkaa eteenpäin. Nämä opinnot ovat minulle tavallaan välivaihe matkalla haaveammattiini. 
Opettajani on kuitenkin todella tiukka näistä asioista, vaikka olemme "vain" opiskelijoita. Näiden ulkonäkömääräysten noudattaminen on minulle todella vaikeaa, koska tykkään meikata rajustikin. Minulla on kaksi tatuointia, joista toinen on ranteessa, eli todella näkyvällä paikalla, ja haaveilen jatkuvasti hankkivani lisää tatuointeja nimenomaan käsivarsiin. Tavallisten korvakorujen lisäksi minulla on rustossa pari reikää ja ensi viikolla tulee uusi korvalävistys. Kynsilakaksi tykkään valita mustan tai jonkun muun tumman värin, hiuksiin haluan ajella sivusiilin ja viimeksi tänään värjäsin shokkivärisiä raitoja. Vihaan pitää hiuksia kiinni, koska mielestäni se ei sovi minulle yhtään. 
En vain jaksa uskoa, että parin vuoden koulunkäynnin takia minun pitäisi muuttaa kokonaan se, miltä haluan näyttää, ja odottaa esimerkiksi tatuointien ottamista. Oli ala mikä hyvänsä, minusta on vaan niin väärin riistää joltakulta päätösvalta omasta ulkonäöstään. Ymmärrän kyllä, jos esimerkiksi uusi lävistys aiheuttaa jossakin ammatissa tulehdusvaaran tai muuta vastaavaa, mutta ei tatuointini tai silmänrajaukseni ole kenellekään vaaraksi. Eikä turkoosit raidat hiuksissa hyppää asiakkaan kimppuun. 
Tuollaiset ulkonäkörajoitukset ovat silmissäni todella vanhanaikaisia ja niistä pitäisi päästä eroon. 

Tähän loppuun on sanottava, että kirjoitan sitten näitä postauksia täysin tajunnanvirtana. Minulla on vaan joku ajatus ja alan kirjoittaa siitä suunnittelematta sen tarkemmin. Koska kirjoitan vain saadakseni purkaa ajatuksia. Siksi nämä postaukset päätyvät suurimmaksi osaksi johonkin ihan muualle mistä ne alkoivat, hypin aiheesta ja teksti voi olla sekavaa ja täynnä virheitä. Sori!

Pitäkää huolta itsestänne, että voitte pitää huolta toisistanne!

maanantai 5. lokakuuta 2015

This Is Halloween

Halloween on vuoden parasta aikaa ja nyt se aika on taas käsillä. 
Löysin netistä (ylläripylläri) Halloween -haasteen ja kun kerran tykkään kyseisestä juhlasta sekä kysymyksiin vastailusta, ajattelin vastata näihin tämän haasteen kysymyksiin.

1. Mikä on paras leffa katsoa halloweenina?
- Melkeinpä mikä tahansa kauhuleffa. Tietty vanhemmissa kauhuissa on sitä jotakin, sellaista aitoa tunnelmaa. Esim. Halloween, Nightmare on Elm Street, Hellraiser, The Shining ja niin edelleen.

2. Asteikolla 1-10 kuinka paljon nautit halloweenista?
- Onko asteikko tosiaan vain kymppiin asti? Varmaan joku loputon, halloween on ihan loistava juhla.

3. Mikä on paras muistosi halloweenista?
- Hmm, vaikea sanoa. Mikään ei sinänsä nouse ykköseksi, mutta tuli mieleen se, kun joskus ala-asteella (kun en edes tiennyt miksi halloweenia juhlitaan tai milloin se virallisesti on) halusin järjestää "bileet" halloweenina (toisin sanoen, kutsua muutaman ystävän yökylään ja pukeutua vampyyriksi). Sain tämän idean joskus syyskuussa, enkä malttanut odottaa oikeaa halloweenia, joten pidin juhlani yli kuukauden etukäteen. Olen kyllä vieläkin yhtä malttamaton! Voisin juhlia halloweenia viikoittain kuukauden putkeen.

4. Oletko aina rakastanut halloweenia?
- Edellisestä vastauksesta varmaankin voi päätellä, että kyllä olen.

5. Miten pääset halloweenin tunnelmaan?
- Miten voin välttää halloweenin tunnelman? Vastaus on, en mitenkään. Se tulee itsestään. Kohennan tunnelmaa polttamalla mustia kynttilöitä.

6. Paras halloweenkoriste?
- Kynttilät! Paljon kynttilöitä! Ja sitten varsinaisena halloweenina tekoverta on mukavaa roiskia ympäriinsä.

7. Lempituoksu halloweenina?
- Varmaankin sitten se kynttilöiden tuoksu. Se, mikä tulee kun kynttilän sammuttaa.

8. Lempikarkki?
- Salmiakki. Suklaa. En oikein perusta muista karkeista niin hirveästi.

9. Vampyyrit vai zombiet?
- En ole koskaan ymmärtänyt zombien hypettämistä, nehän ovat tylsiä. Eivät edes pelottavia. Valisten vampyyrit. Sellaiset vanhanajan pelottavat vampyyrit. Ne, jotka äärettömän kohteliailla ja hyvillä käytöstavoillaan ja eleganssillaan ja hienostuneisuudellaan ovat karmivia. Ne vampyyrit.

10. Mikä outo pelko sinulla on?
- Voi kuule. Mistä aloitan? Peilit, raollaan olevat ovet, vanhat valokuvat, pimeä, kovat äänet, unet, ovien avaaminen....ja pahin kaikista: vedenalaiset asiat. 

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Take Your Place Inside the Fire with Her

Tämä viikonloppu on ollut yksi parhaista ikinä. 
Perjantaina menin seitsemäksi aamulla työharjoitteluun. Aikaisin heräämisessä nyt ei ole mitään ihanaa, mutta työharjoittelussa sujui todella hyvin. Autoin jopa onnistuneesti asiakasta löytämään haluamansa tuotteen, vaikka hän ei puhunut sanaakaan suomea, ruotsia tai englantia. 
Töiden jälkeen värjäsin hiukset kestosävytteellä ja nyt color maskien, hopeashampoiden ja vaalennuksien jälkeen hiukseni ovat vihdoin aika lailla sellaiset platinablondit, jotka olen halunnut. 

Kuuden aikoihin lähdettiin parin kaverin kanssa ajamaan Joensuuhun katsomaan Poets of the Fallin keikkaa. Muutaman mutkan jälkeen löydettiin oikea paikka ja oltiin lopulta paikalla sen verran ajoissa, että päästiin ihan eturiviin. Mahtavaa!



Nelisen kertaa keikan aikana pääsin herkistelemään ja yhden biisin aikana kyyneleet valui ihan kunnolla pitkin kasvoja. Minulle tärkein kappale koko maailmassa on Poets of the Fallin Roses ja olen aina toivonut kuulevani sen livenä. Olin käynyt kahdesti ennenkin tämän bändin keikalla ja nyt, kolmannella kerralla, toiveeni toteutui. Sillä sekunnilla kun tajusin mikä biisi on tulossa, silmiin kertyi kyyneleitä, enkä pystynyt edes laulamaan kunnolla mukana, kun itketti niin paljon. En olisi oikeasti ikinä uskonut, että minuun iskee tuollainen reaktio, mutta niin vain kävi. 
Keikka oli kokonaisuudessaan tietysti aivan älyttömän hieno! Mitä muutakaan sitä voi lempibändiltään odottaa. Luulenpa, että vaikka laulaja unohtaisi sanat ja kitaristit soittaisivat nuotin vierestä, olisin silti aivan liekeissä.



Kävin jo useampia viikkoja sitten kyselemässä paikallisesta Kultajousesta tätä Poets of the Fallin suunnittelemaa Hopecatcher -korua. Korut olivat siinä vaiheessa jo loppuunmyyty, mutta ihana myyjä tilasi toisesta liikkeestä vielä yhden minua varten tähän myymälään. Pelkäsin, ettei koru ehdi saapua ennen perjantain keikkaa ja olin tavallaan menettänyt jo toivon siitä, että saisin korun keikalle. Työharjoittelun jälkeen kuitenkin huomasin puhelimeeni saapuneen tekstiviestin, jossa kerrottiin, että tilaamani tuote on tullut myymälään. Tietenkin juoksin heti (vain tien toiselle puolelle) noutamaan riipustani. 

Tuo koru on muuten itsessäänkin mielestäni todella kaunis ja simppeli. Erityisen paljon tykkään tuosta ketjusta, joka ei ole sellainen perinteisen näköinen ohut ja tasainen, vaan vähän tuollainen rock-henkisempi(?) ja jämäkämpi. Ketju on myös kivan pitkä, tuota kuvaa varten kiepautin ketjun kahdesti kaulani ympäri ja se oikeastaan toimii tosi hyvin niinkin. Tykkään tosin enemmän pitkistä ketjuista, joten tuo on täydellinen! Ja mikä parasta, koru symboloi paitsi lempibändiäni, myös...no, Hopecatcher. Eiköhän tuo mielettömän kaunis nimi kerro tarpeeksi.

Matka Joensuusta takaisin kotiin perjantain ja lauantain välisen yön myrskyssä oli melko mielenkiintoinen. Tietenkin oli ihan pilkkopimeää ja tie oli mutkainen, onneksi asfaltoitu, mutta metsän ympäröimä. Aina kun tuli vähänkin avoimempi kohta, auto rupesi heittelehtimään tuulen mukana. 
Yhdessä kohtaa vastaan tuli auto, minkä takia tietenkin napsautin pitkät valot pois. Samantien auton mentyä ohi, en ehtinyt edes laittaa pitkiä takaisin päälle, puoliksi tielle (juuri meidän kaistalle) oli kaatunut iso puu. Reaktionopeus ja keskittyminen olivat onneksi kunnossa ja ehdin väistää niin ettei käynyt mitään vakavaa. Auto otti vähäsen osumaa puun latvasta ja kärsi pieniä vaurioita, mutta ei mitään toimintaa haittaavaa. Ei muuta kuin soitto hätäkeskukseen ja kertomaan tuosta puusta, että se käytäisiin korjaamassa pois. Tuolla kyseisellä tiellä on muistaakseni vielä satasen nopeusrajoitus ja jos siitä vauhdista täräyttäisi päin puuta...ei hyvin kävisi. Meillä oli todellakin tuuria matkassa! Loppumatka kotiin ajettiinkin sitten erityisen hiljaa ja valppaina, sen verran kuitenkin säikähti. Mitä olisikaan elämä ilman vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Lauantaina vietettiin aikaa kavereiden kanssa pienellä porukalla. Kuunneltiin musaa ja höpöteltiin ja loppuillasta lähdettiin vielä vähän tanssimaan. Vaikka yöunet jäikin aika vähäisiksi, oli tosi hauskaa!
Tämä sunnuntai menikin vähäisen nukkumisen takia melko laiskasti. Nukuin myöhään, nousin ylös vielä myöhempään ja sitten lähdettiin katsomaan käärmeitä ja muita otuksia matelijanäyttelyyn. Kuvia en harmikseni muistanut siellä ottaa (enkä tiedä olisiko siellä saanutkaan kuvata), mutta kokemus oli hieno! Sain pidellä kuningaspytonia ja berberinskinkkiä ja olisin voinut ottaa kaikki käärmeet ja liskot heti mukaan kotiin! Käärmeet ja liskot on vaan niin ihania. Näytteillä oli myös hämähäkkejä, mutta sellaista en kyllä ikinä huolisi vaikka maksettaisiin. 
Olen oikeastaan jo vuosia halunnut lemmikikseni käärmeen tai jonkin pikkuisen liskon, mutta en vain jostain syystä ole sellaista hankkinut. Toisaalta hyvä juttu, koska olen nykyään tosi vähän kotona, joten olisi vähän tylsää aina jättää lemmikki yksin kotiin. Nytkin harmittaa, kun lemmikkipupuni joutuu olemaan melko paljon yksin.
Matelijanäyttelyn jälkeen mentiin pienellä porukalla kaverin luo katsomaan Napapiirin Sankareita, kun osa ei ollut nähnyt tuota ensimmäistä osaa vielä. Pitihän se näyttää, hauska leffa kun on. 

 Tässäpä epämääräinen perjantailta ennen kun lähdettiin keikalle. Olen jotenkin ihan rakastunut tällaisiin ylieditoituihin, salamalla otettuihin, jopa ylivalottuneisiin kuviin, joissa tausta on melkeinpä ihan musta ja itse olen tuollainen haamunvalkea. Mikähän siinä on, että kaverit aina puhuvat siitä kuinka eivät jaksaisi läträtä itseruskettavien kanssa, mutta haluavat olla ruskettuneita ja sitten minä haluan olla tuollainen kalmankalpea ja vältän poskipunankin käyttöä...jännää, miten paljon ihmisten ihanteet voi vaihdella, vaikka ollaan ihan samasta maasta ja samanhenkisiä tyyppejä.

Aina välillä kuuntelen normaalisti jotain biisiä, jonka olen kuullut monet kerrat ennenkin. Sitten yhtäkkiä kaikki loksahtaa jotenkin kohdalleen ja huomaan biisin sanoman, tarkoituksen ja kaikki ulottuvuudet ihan uudella tavalla. Rakastun biisiin, kuuntelen sitä repeatilla seuraavat pari viikkoa ja sitten siirryn seuraaviin biiseihin. Tällaista biisiä ei ole pitkään aikaan tullut eteen, mutta nyt jostain syystä sellainen ilmestyi. Kyseessä on Disturbedin Inside the Fire. Tuo kappale on vain jotenkin niin karmivan surullinen. Kappalehan kertoo siitä, kuinka bändin laulajan tyttöystävä teki itsemurhan ja tämä laulaja harkitsee sen takia tappavana itsensä myös. Biisin "puheäänenä" toimii paholainen, joka houkuttelee laulajaa itsemurhaan, jotta tämä voisi olla taas rakkaansa kanssa. Rankkaa kamaa.


Palatakseni vielä tuohon Poets of the Fallin keikkaan; keikan loputtua bändin laulaja Marko sanoi ennen kun poistui lavalta "Pitäkää huolta itsestänne, että voitte pitää huolta toisistanne". Se todellakin osui ja upposi, enkä tiedä parempaa tapaa ilmaista kuinka tärkeää on huolehtia itsestään, ei vain itseään varten, vaan myös muita varten ja kuinka parempi paikka maailma olisi, jos kaikki vain noudattaisivat tuota yksinkertaista virkettä.

Huh, innostuinpas höpisemään! Nyt kun olen saanut purettua tämän liudan ajatuksia, voin mennä rauhassa nukkumaan. Tämä uskomattoman upea viikonloppu mielessäni lähden kohti uusia koitoksia.





torstai 1. lokakuuta 2015

Autumn is a second spring when every leaf is a flower

Syksy on lempivuodenaikani ja lokakuu sen paras kuukausi. Pääasiassa koska ruska on silloin kauneimmillaan ja Halloween on lokakuussa.

Halloween on mielestäni paras juhla ja minulla se alkaa heti lokakuun ensimmäisenä päivänä ja jatkuu aina marraskuun ensimmäiseen päivään saakka. Joissain tapauksissa vielä sen jälkeenkin, esimerkiksi tänä vuonna suunnitelmissa on Halloweenin juhlintaa vielä reippaasti marraskuun puolella. Ei kyllä haittaa yhtään, että vuoden mahtavin juhla jatkuu näin pitkään!

Rakastan kyselyihin vastaamista ja kun tänään huomasin Youtubessa videon "Fall Tag", ajattelin vastata syysaiheisiin kysymyksiin.

Fall Tag

1. Paras tuoksu kynttilässä?
- Rakastan tuoksukynttilöitä! Vielä en ole koskaan löytänyt parempaa tuoksua kuin löysin modernin taiteen museosta Emmasta useampia vuosia sitten. Tuoksuna siinä on koivu ja se on vain niin taivaallisen tuoksuinen. Olen polttanut sitä vain "erikoistilanteissa", joten se ei ole vieläkään loppunut. Kun joskus poltan sen loppuun, minun on varmaan käytävä ostamassa uusi.

2. Kahvi, tee vai kuuma kaakao?
- Ehdottomasti tee! Kaakao on myös ihanaa, mutta sitä ei jaksa loputtomiin makeuden takia. Tee on täydellinen juoma ja syksyllä (ja talvella) sitä tulee juotua vielä tavallista enemmänkin. Suosikkini on Nordqvistin Viisasten Tee. Kahvia en juo ollenkaan.

3. Mikä on paras syysmuistosi?
- Ensimmäisenä tulee mieleen se, kun ehkä noin 13-vuotiaana olin mummolassa serkkuni kanssa ja heidän pellollaan oli muovittomia pyöröpaaleja. Vietimme koko päivän pellolla leikkien, kiipeillen paalien päällä ja höpötellen. Se on todella hauska ja ainutkertainen muisto!

4. Mikä on lempikirjasi lukea syksyllä? 
- En ole viime aikoina ehtinyt lukea juurikaan. Tällä hetkellä minulla on kesken Taru Sormusten Herrasta, mutta en oikein etene sen lukemisessa. Viimeksi luin Hohdon ja se on kyllä ehdottomasti kaikkien aikojen lempikirjani. Tosin taisin saada sen luettua jo enemmän kesän puolella.

5. Kummasta meikkitrendistä pidät enemmän: tummat huulet vai kissarajaus?
- Kissarajaukset kuuluvat arkimeikkiini ympäri vuoden, joten näin erityisesti syksyä ajatellen vastaus on tummat huulet. Keväällä ja kesällä pidän mieluummin pinkkejä ja oransseja huulipunia, kun taas syksyllä ja talvella valitsen ennemmin tummanpunaiset ja luumuiset sävyt.

6. Paras tuoksu syksyyn?
- En ole ihan varma tarkoitetaanko tässä nyt hajuvettä ja jos näin on, niin en todellakaan osaa vastata. En ole hajuvesi-ihmisiä, omistan yhden hajuveden kerrallaan ja kun se parin vuoden jälkeen loppuu, "joudun" ostamaan uuden. En nauti yhtään hajuvesien ostelusta.

7. Lempiruoka syksyllä?
- Alunperin kysymyksessä kysyttiin kiitospäivän lempiruokaa, mutta Suomessahan ei tietenkään kiitospäivää juhlita, joten muutin kysymyksen tuohon muotoon. Täytyy sanoa, että syön paljon raskaampaa ruokaa syksyllä kuin esimerkiksi kesällä, varmaankin siksi kun on kylmempi. Kinkkukiusaus on ehkä ollut ainakin tämän syksyn suosikkiruoka.

8. Millainen syksyn sää on siellä missä asut?
- Suomen syksy....sateista ja silloin tällöin aurinkoisia päiviä. Pimenevät illat. Pakkasyöt alkavat.

9. Eniten käyttämäsi neule?
- Minulla on todella vähän oikeasti lämpimiä pitkähihaisia paitoja. Omistan ehkä kolme neuletta. Suosikkini on Morticiasta ostettu musta, melko ohut neuletakki, jossa on pitsiä edessä.

10. Paras kynsilakka tänä syksynä?
- Ostin juuri Lumenen "Arctic Sky" lakan, mutta se oli pienoinen pettymys. Se nimittäin näyttää kynnellä aivan mustalta, vaikka purkissa näyttää todella tummansiniseltä. Suosikiksi taitaa nousta Kone Helsingin violetti kynsilakka.

11. Jalkapallopelit vai lehtikasoihin hyppiminen?
- En harrasta kumpaakaan, mutta valitsen lehtikasat.

12. Kapealahkeiset farkut vai leggingsit?
- En ole koskaan oikein päässyt mukaan tähän leggingsi-juttuun, joten farkut.

13. Mikä on sellainen asia, mitä kukaan ei tiedä sinusta?
- En oikein tiedä miten tämä liittyy syksyyn. No tuota...harva tietää, että uskon yliluonnollisiin asioihin, mistä kirjoitin tuossa päivänä eräänä postauksenkin.

14. Maiharit vai Uggit?
- Maiharit! Rakastan maihareita ja käyttäisin niitä mielelläni vuoden ympäri. Harmi vaan ne ovat liian kuumat käyttää kesällä. Uggit ovat mielestäni aika karmeat ja eivät yhtään minun tyyliset.

15. Onko Pumpkin Spice Latte hypetyksen arvoinen?
- En tiedä, en ole maistanut. Tuskin on, luulisin että se nyt vaan sattuu olemaan jonkinlainen jokavuotinen syystrendi, vähän niinkuin tumma huulipuna.

16. Lempisarja syksyllä?
- Niin, monet TV-sarjathan jatkuvat näin syksyllä. Vastakseni on ehdottomasti Supernatural, jonka 11. kausi alkaa ensi viikolla.

17. Mikä kappale saa sinut syystunnelmaan?
- Poets of the Fallin Clevermind, varmaankin vain siksi, että siinä lauletaan "Look the leaves are dead". Toisaalta tykkään kuunnella paljon rauhallista, synkkää ja surumielistä musiikkia syksyllä.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Forgetting is painful

Valvoin kavereiden kanssa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kuuteen saakka nähdäkseni paljon puhutun verikuun. Koko ilta ja yö oli mielettömän hauska, eikä haitannut yhtään vaikka se superkuu näkyi pilvien raosta parin minuutin ajan pienenä punertavana plänttinä taivaalla. 

Minuun iski jotenkin suunnattoman suuri haikeus ja ehkä pieni ahdistuneisuuskin luettuani netistä uutisotsikon "Jos unohdat punertavan kuun ensi yönä, joudut odottamaan toista tilaisuutta vuoteen 2033". Jostain syystä tuo sai minut tajuamaan kuinka hetkellistä kaikki on ja kuinka pieni merkitys kaikilla asioilla loppujen lopuksi on. Vaikka juuri nyt tuo viime yö tuntuu unohtumattomalta ja muistelen sitä hymyillen vielä monen viikon tai kuukaudenkin jälkeen, miten käy kun siitä on kulunut vuosia? Missä olen 18 vuoden päästä, kun verikuu seuraavan kerran näyttäytyy? Olenko vielä yhteyksissä tämänhetkisiin kavereihini? Muistanko missä olin ja kenen kanssa edellisen verikuun aikaan vuonna 2015? 

Kuva Googlesta

Olen tällä hetkellä, tässä elämäntilanteessa onnellisempi kuin olen koskaan ollut. Varmaankin juuri siksi pelkään aivan suunnattomasti sitä kun tämä vaihe elämässäni loppuu. Mikään ei kestä ikuisesti ja kaiken on joskus loputtava, eikä se ole välttämättä huono asia. Mutta ei se helppoakaan ole. 
En tajua, miksi haluan varjostaa onnellisuuttani ajattelemalla tällaisia asioita. Olen aina ollut todella taidokas ajattelemaan itselleni kauhean ahdistuksen ja pelon, mutta en usko että nuo tunteet ovat koskaan olleet näin vahvoja. Nytkin minulla on ihan fyysisesti paha olo ja sattuu vatsaan, koska tietysti minun oli ajateltava näitä asioita koko ajan kirjoittaessani tätä tekstiä. 

Mainitsin tuossa aiemmin, että kaiken hetkellisyyden lisäksi tajusin kuinka pieni merkitys kaikella on loppupeleissä. Se ei ole niinkään huono asia ymmärtää, koska jos ottaa kaiken liian vakavasti ja pelkää koko ajan kaiken seurauksia, jättää paljon hienoja asioita tekemättä ja kokematta. 

Aloin kirjoittaa tätä postausta ajatellen, että ei tästä hyvänmielen postaus todellakaan tule. Että olen varmaan vain entistä ahdistuneempi lopettaessani tämän kirjoittamisen. Nyt minulla on kuitenkin oikeastaan paljon parempi fiilis kuin alkaessani kirjoittaa. Tästäkin kaikesta saa nostettua pinnalle kultareunuksen: kun ymmärtää miten hetkellistä kaikki on, ymmärtää myös ottaa kaiken ilon irti jokaisesta hetkestä. Koskaan ei tiedä milloin käy jossakin paikassa tai näkee jonkun ihmisen viimeisen kerran. Jokaisesta päivästä on oltava kiitollinen ja jokainen päivä on elettävä kuin se olisi viimeinen. 


sunnuntai 27. syyskuuta 2015

I see dead people

Ihan alkuun haluan tunnustaa yhden asian. Tai no, en tiedä onko se niinkään tunnustus, mutta teen nyt selväksi tämän jutun: minä uskon yliluonnollisiin asioihin. Ainakin jossain määrin.

Aaveet, kummitukset, henget (...millä nimellä edesmenneiden maan päälle jäävää energiaa/sieluja haluaakaan kutsua) ovat minulle itsestäänselvyys. En näe mitään syytä miksen uskoisi niihin. Olen itse nähnyt ja kokenut asioita, joita ei voi selittää muulla keinoin ja en ole ainut jolla on tällaisia kokemuksia. Mielestäni ei ole mitään väärää, jos uskoo henkimaailmaan. Miljoonat ihmiset uskovat monikätiseen jumalaan tai parrakkaaseen kaikkivaltiaaseen taivaassa, joten miksi aaveisiin uskovaa pidetään täysin sekopäisenä? 

En ole aivan varma minkälaisiin henkiin uskon. Tai pikemminkin en tiedä miksi jotkut ihmiset jäävät tänne vielä kuolemansa jälkeenkin. Ehkä kuollut saa päättää haluaako jäädä aaveena maan päälle vai siirtyykö mieluummin taivaaseen/helvettiin/tyhjyyteen/mihin vaan. Ehkä henget voivat käydä sieltä kuolemanjälkeisestä paikasta (mikä se sitten onkaan) aina välillä maan päällä hengailemassa. En todellakaan osaa sanoa.



Oli miten oli, en varsinaisesti pelkää aaveita. Paranormaalit kokemukset on aina vähän pelottavia, mutta en suoranaisesti pelkää niitä. Uskon, että aaveet voivat olla täysin harmittomia, mutta jotkut saattavat olla jopa hengenvaarallisia. Jonkinlainen terve pelko on syytä olla mukana näissä asioissa. 

Haluan joskus hyvällä ajalla kirjoittaa postauksen paranormaaleista kokemuksistani, mutta nyt ei ole aikaa paneutua niihin. Haluan suunnitella sitä tekstiä vähän enemmän, tämä oli lähinnä vain tällainen tajunnanvirran tulos.

Yritän kovasti muistaa ottaa enemmän kuvia ihan arkisista jutuista, että saisin tehtyä sellaisia kuulumisia-postauksia. En vain ole tottunut kuvaamaan aina kaikkialla kaikkea. Toki voisin kertoa ihan vain tekstinä mitä olen tehnyt ja missä ollut, mutta onhan kuvallinen postaus aina paljon hauskempi. 

tiistai 1. syyskuuta 2015

Prologue

Tässä nyt sitten kesäkuusta asti pohdittuani asiaa päätin aloittaa blogin. Tämäkin blogi on ollut olemassa ulkoasuineen ja nimineen kaikkineen jo jonkin aikaa, mutta nyt tuntuu siltä, että olisi intoa kirjoittaa.
Olen ennenkin blogannut, mutta lähinnä sellaisella mielentilalla, että haluan paljon seuraajia ja haluan miellyttää blogillani muita ja kirjoittaa sellaisista asioista, jotka saattaisivat kiinnostaa lukijoita. Nyt lähden kuitenkin liikenteeseen ajatuksella, että kirjoitan siitä, mistä haluan kirjoittaa. En ota paineita postausvauhdista tai postauksien laadusta tai kuvien ottamisesta jokaiseen postaukseen. Ei ole oikeastaan väliä haluaako joku lukea juttujani vai ei, koska kirjoitan siksi, että tykkään kirjoittamisesta ja haluan jonkin paikan mihin voin vapaasti purkaa ajatuksia asioista, iloista ja suruista.

Voisin varmaankin kertoa tässä ensimmäisessä postauksessa vähän itsestäni. Mitään elämäkertaa en ala kirjoittamaan, koska asioita tulee varmaan esille aina silloin tällöin postauksissa, mutta jonkinlaista perusinfoa haluan kertoa. 
Liikun netissä yleensä nimimerkillä SamSook, joten se olkoon nimeni myös täällä blogissa. Olen 20-vuotias, opiskelen ja asun soluasunnossa kaverini ja lemmikkipupuni kanssa Itä-Suomessa. Vapaa-ajallani yleensä hengailen kavereiden kanssa, katson elokuvia, pelaan tietokonepelejä, luen kirjoja tai vaan surffailen netissä. 

Uskoakseni tämä riittää tällä erää, tällainen lyhyt johdanto.